Toimittaja (T): Tervetuloa Akileija ohjelmasarjaamme, jossa keskustelemme eri kasvien hyvinvoinnista!
Akileija(A): Kiitos, kiitos kutsusta!
A: Puolivarjoinen paikka sopii hyvin. Missään tapauksessa en siedä paahteista paikkaa. Jotkut meistä, varsinkin jalostetummat yksilöt, viihtyvät kyllä valoisassakin paikassa.
T: Mitä se puolivarjo tarkoittaa?
A: Sillä tarkoitetaan sitä, että suoraan yläpuolella ei ole mitään, siis kasvin ja auringon välissä, kasvin vieressä sitten voi kasvaakin jo vaikka mitä.
T: Onko kasvupaikalla muita vaatimuksia?
A: No joo, kuiva ja karu paikka ei käy, mehevää multaista maata kun saan juurieni ympärille, niin se tuntuu hyvältä ja jaksan hyvin kukoistaa.
T: Mites ravitsemus?
A: Ihan tavallinen lannoite käy, sama mitä muillekin kukille ja kasveille keväällä heitellään. Jos semmoista kangasmetsätyyppistä maata on ympärilläni, niin silloin on hyvä myös kalkita maa vuosittain.
T: Millaista hoitoa kesällä haluat?
A: No tuo lannoite ja kalkki ensin siis alkukesästä tai loppukeväästä. Normaalit kesäsateet kastelevat minua tarpeeksi, joten erikseen ei tarvitse kastella. Sitten vaan kun saan rauhassa kasvattaa lehtiruusukkeen ja sen jälkeen työntää pikkuhiljaa kukkavarret. Ja sitten, kun loihdin nuput ja kukat esiin, niin silloin on tärkeää, että jos akileijanäkämäsääsket ovat päässeet pruikkaamaan toukkansa nupun sisään, niin akileijasakset äkkiä esiin, ja vioittuneet nuput ja kukat mahdollisimman pian pois, jotta pääsen tilalle pukkaamaan terveitä kukkia.
T: Akileijasakset, en ole kuullutkaan?
A: Tiedän yhden blogin, jossa on oikein oma tekstinsä otsikolla Akileijasakset. Se on ihan koko blogi vain meistä akileijoista. Toimittaja voi lukea sen jutun vaikka tästä. Akileijasaksilla siis hoidetaan minua ja lajitovereitani. Niillä samoilla akileijasaksilla myös kuihtuneet kukat pitää leikata mieluummin päivittäin, niin minun ei tarvitse käyttää energiaa niiden siementen kehittelyyn ja kypsyttelyyn.
T: Mites sitten syys- ja talvihoito?
A: Syksyllä pitää kukkavarsieni tyngät taitella maata pitkin ja laittaa pieni kasa vaikka lehtien haravoinnista kertynyttä lehtimoskaa päälleni. Kev...
T: Hetkinen, hetkinen, nyt en ymmärtänyt, mksi nuo tyngät pitää taitella?
A: Siis, kun varret ovat kukinnan päätyttyä katkaistu, niin ne ovat kuivuttuaan ontot, nehän ovat kuin mehupillit sojottaen suoraan taivaalle.Eli ne imevät kaiken vesi- ja lumisateen juuristooni. Siksi ne pitää loppusyksystä ennen pakkasten tuloa taitella maata pitkin, jotta juuristoni ei täyttyisi vedellä, joka sitten talvella jäätyisi. Hui kauheaa, oikein puistattaa, jalat jäässä koko talven. Keuhkotaudinhan siitä saisin, ja kuolisin ennen kevättä.
T: Anteeksi, jäikö sinulta äsken joku asia kesken, kun keskeytin?
A: Niin, olin vain sanomassa, että keväällä sitä lehtimoskaa ei tarvitse ottaa pois. Sieltä alta pusken kyllä lehtiruusukkeeni, kun aika on. Ja se lehtimoska maatuu siinä ympärilläni makoisaksi ravinnoksi ja estää rikkaruohoja valtaamasta alaani.
T: Sitten menemme intiimimpään aiheeseen, lisääntymiseen ja siihen liittyvään hyvinvointiin.
A: Siitä en pysty nyt sanomaan yhtään mitään, sillä olen luvannut kirjoittaa eräälle iltapäivälehdelle aiheesta paljastuskirjeen otsikolla Hameen alla kihelmöi. Pysy Muru kanavalla!
T: No jos vielä kuitenkin jälkeläisten hoidosta voit jotain tässä nyt sanoa.
A: Jep, siitä kyllä. Pikkutaimet istutetaan ulos vasta kun on riittävän lämmintä, lähempänä Juhannusta siis. Ja niitä kastellaan aamuisin. Iltaisin jos kastellaan, niin kosteus voi houkutella etanat paikalle, ja uusi sukupolvi on rouskuteltu pois yhdessä yössä. Pikkuisen lannoitetta, eikä sitten muuta!
T: Mitä vielä haluaisit sanoa?
A: No, jos oikein minua halutaan hemmotella, niin pientä ihailua silloin tällöin. Ja kameralle tykkään poseerata. Ja tähtihetkeni on se, kun otat kukkakimppuun pari kukkaoksaani ja viet kimpun vaikka syntymäpäiväsankarille. Voi sitä iloa, kun sankari vieraineen hehkuttaa ympärilläni, että onpa ihanat värit ja mitkä muodot!
T: Kiitokset Akileija vierailusta ohjelmassamme ja hyvää jatkoa!
A: Kiitos! Ja nopsasti lähetän vielä terveiset Altai-vuoriston länsiosiin isovanhemmilleni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.