keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Heidi on kuollut; kuolemantuottamus, tappo vai kenties ... MURHA?!!

Aquilegia vulgaris "Heidi" on kuollut.
Piha on täynnä poliisiautoja. 
Rikospaikka on eristetty poliisin nauhoin.
Paikasta, jossa Heidi on viimeksi nähty, on löydetty kasa hiekkaa
tai haravointijätettä, joka on hyvin hiekkaista ja raskasta.
Sitä on ollut paksu kerros Heidin päällä,
mutta selvästikin joku on näpelöinyt paikkaa.
Tietenkin olen koskenut siihen, menen tunnustamaan, katsoin ja etsin, että olisiko siinä Heidin lehtiruusukkeen alkuja.
Ja ei ollut, itsehän minä siitä ilmoitinkin.

Sikarintuhkaa varisee Tuoksuakileijan päälle! Columbo! 
Hänet on kutsuttu selvittämään tätä juttua.
Alan pelätä. Tässä epäillään nyt vakavaa rikosta, henkirikosta!
Columbo kyyristyy kukkapenkkiin, on minuuttikaupalla nenä kiinni Heidi-vainaan kasvupaikalla.
Äkkiä nostamatta päätään maasta ojentaa vasemman kätensä minua kohti: "Suolaa!!".

Juoksen henkeni hädässä sisälle hakemaan keittiön kaapista suolapurkin ja ojennan sen Columbolle.
Hän kuorii jo aamiaistaan; keitettyä kananmunaa, ja mutisee jotain aamuyöllä herättämisestä.
Kuoret, Voi Luoja, hän laittaa ne alppiruusun juurelle!
Ei, ei, ei sinne! Kerään kaikki munankuoren murusetkin huolella ja vien ne ruusupensaan alle.

"Viime syksynä, olitko antibioottikuurilla?" kysyy Columbo muina miehinä.
En osaa olla varuillani.
Joo, oli pitkittynyttä yskää, ja lääkäri kirj.....
"Antibioottikuurilla olevan ihmisen päästä tippunut hiki haisee samalle kuin supikoiran kuola ennen auringonnousua. Oliko joku muu myös sillä lääkekuurilla; perheestä joku kenties, postinjakaja, naapuri ... ai ei, niin niin!"
Kyllä tästä silloin tällöin joku traktorimies ohi ajaa. Sitä traktorin ohjaamossa saattaa vetää ja helposti sitä vilustuu ja joutuu antibioottikuurille, yritän epätoivoisesti auttaa Columboa. Ja kyllä täällä supikoiriakin on nähty.

Mitä hän nyt? Pinseteillä noukkii jotain nenäliinaansa? Ja laittaa poplarinsa taskuun!
Ei sano mitään, katsoo vain mietteliään kysyvästi kulmainsa alta ja haroo tuuheaa hiuspehkoaan.

"Vaimo tykkää akileijoista, voisinko viedä hänelle yhden tuollaisen Skinnerin taimen, hän niin ilahtuisi."
Kaivan maasta taimen Columbon ojentamaan ryppyiseen muovikassiin.

Vihdoinkin Columbo joukkoineen lähti, paitsi tuo vartioon jäänyt konstaapeli, joka seisoo kukkapenkissä.
Huokaisen ja lösähdän puutarhakeinuun istumaan.
Tieltä kuuluu kolinaa; Columbon auto kaartaa takaisin pihaan. 
"Yksi kysymys vielä. Milloin kävit parturissa syys-lokakuun tienoilla viime syksynä? Anna parturisi osoite, tarkistetaan, tarkistetaan. Hyvää illan jatkoa, kaunista seutua tämä!" 
Auto pysähtyy nytkähtäen vielä portille; "Kiitos tästä kukasta, vaimo yllättyy". Columbo vetää oven kiinni ja kolina kaikkonee.

Lopultakin raskas päivä päättyy. Hiljaisuus. Paitsi heinäsirkkojen siritys hämärtyvän seudun yllä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.