Tässä se tulee;
iltapäivälehdistön lukijoilleen tilaama
paljastuskirje intiimistä lisääntymiselämästäni.
Kirjoittanut Akileija -kukkanen.
Jos minulta haluat jälkeläisen, joka on täsmälleen samanlainen kuin minä, niin silloin kannattaa ottaa lapio käteen, ja lohkaista juurakostani osanen ja istuttaa se hyvään multaan. Ihan kunnollisen reilun kokoisen palan voit lohkaista, ei siitä mitään kummempaa seuraa. Vähän lapio kylkiä kutittaa, mutta sitten toisaalta on linjakkaampi olo, ja kukinta sujuu vähintään entiseen malliin jatkossakin. Onhan se hyvä vähän uudistusta saada vanhankin juurakon joskus.
Ja onhan se jollakin tapaa akileijan sieluani hivelevää nähdä omia kopioitaan kukoistamassa!
No, sitten toinen tapa on antaa minun siementen kypsyä ja karista omia aikojaan maahan, ja odottaa, että ne seuraavana kesänä itävät, kasvavat ja ovat niin haluttaessa valmiita siirrettäväksi toisaalle.
Kaikkein kiihottavin ja jännittävin tapa lisääntyä on se, että annat minun kasvaa muiden akileija -lajien keskellä. Huolehdit siitä, että pörheitä kimalaisia ja mehiläisiä riittää lähistöllä.
Oletko muuten koskaan katsonut mikroskoopilla noita urheita pörriäisiä? Aikamoiset välineistöt niillä! Kun tuollainen hyvin varustettu pörriäinen kaivautuu hameideni alle, niin johan on juhannuskokon roihu ja uudenvuoden ilotulitus yhtäaikaa kupeissani.
No se pörriäinen siinä ohessa on tuonut ties minkä akileijan siitepölyä, ja sittenpä se onkin aina yllätys, että minkälaisia geenejä ne aikanaan kypsyvät siemeneni pitävät sisällään. Kun niistä siemenistä kasvatat uudet kasvit; siis talvikäsittelyä, koulimista ja ulkoilmaan totuttamista ennen lopulliseen kasvupaikkaan siirtämistä, niin pystyt seuraamaan sitä risteytyksien valikoimaa mikä minusta on syntynyt!!!
Ole hyvä ja nauti!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.