Akileijat ja eläimet; kultakuoriainen, osa 1

Juhannusalusviikolla ne saapuivat akileijoihin kuin ihmeelliset korut pyhiä juhlistamaan;
kultakuoriaiset!
Jostain syystä ne viihtyivät parhaiten männyn vieressä olevassa Aquilegia chrysantha "Yellow Queen":n jälkeläisrykelmässä.
Parissa muussakin lajikkeessa niitä oli silloin tällöin.
Parhaimmillaan niitä oli akileijoissani samaan aikaan lähes kymmenen.

Suurin osa niistä oli noita smaragdinvihreitä, mutta sitten oli myös kultaruskeita.

Huokailin onnesta!

Miten luonto onkaan järjestänyt!

Hurmaavat kaunottaret puetaan vielä koruihin, suorastaan jalokiviin!

Kultakuoriaisten tarina jatkuu myöhemmin -
hieman rosoisempana.

Akileijat ja eläimet; ???

Tunnistan kyllä nuo tyypit,
vanhoja tuttuja,
mutta
mitä tuossa tapahtuu?

Akileijan siemenkota

Kypsä siemenkota

Huomasin, että olen esitellyt akileijan kukintoja, lehtiruusukkeita, kukkavarsia, nuppuja ja jopa juuristoa, mutta olen unohtanut yhden ainakin kasvin lisääntymisen kannalta keskeisimmän osan; siemenkodan.

 

Siemenkota alkaa kehittyä kukinnon terälehtien pudottua; se paisuu ja pullistuu. Aluksi siemenkota on vihreä, mutta kypsyessään muuttuu ruskeaksi. Kypsän siemenkodan tunnistaa tuon ruskean värin lisäksi siitä, että sen sisällä olevat kypsät siemenet helisevät siemenkodan vartta heiluttaessa.

Siemenkodassa on viisi "lokeroa", joissa kussakin voi olla kymmenisen siementä, eli yhteensä kiiltävän mustia, pyöreitä, noin millimetrin läpimitaltaan olevia siemeniä yhdestä kukinnosta tulee noin viisikymmentä.

Suosittua seuraa

Aquilegia Nora Barlowin jälkeläinen Lukeva Nora ja ruusu.
Todennäköisesti Lukeva Nora kertoo 
jonkun lukemansa kirjan mehevimpiä kohtia.

Akileija Alvar Aallolle

Tänään on Alvarin nimipäivä.
Leena Lumi on opettanut, että
Alvar Aallon kaksi lempikukkaa ovat olleet
akileija
ja köynnöshortensia.
Minun akileijoista tämä risteymä, jolle olen antanut nimeksi "Lempeys",
kuvastanee parhaiten sitä mielikuvaa,
joka minulla Alvar Aallon työstä on.
Ajatonta tyylikästä muotoilua!
Vaaleutta!
Klassista ylväyttä!
Liikuttavaa kauneutta!

Akileijoista urhein

Kuvasin eilen eli 22.9.2012 tämän risteymän "Iloinen Antaja" kuunliljan lehden ja kukkivan isomaksaruohon kanssa. Pensaassa on vielä ihan terhakoita nuppujakin, joten jos ei yö- tai päiväpakkaset niitä puraise, niin vielä lokakuussakin tämä kaunotar kukkii.

Myös yhdessä Firecrackerin jälkeläisessä, skinnerissä ja Unelmassa on kukkia, mutta tämä Iloisen Antajan kukinto on kaikkein valokuvauksellisin.

Nyt kun ihailtavia akileijan kukkia puutarhassa on jo vähemmän, niin sitäkin vangitsevampia ne kauneudellaan ovat. Tämäkin kuvan kukka; mitä ihania hienostuneita värivivahteita mitä upeimman muotoisessa kokonaisuudessa.

Syyspäiväntasaus -päivän akileija

Aquilegia vulgaris "Magpie"
sopii hyvin 
Syyspäiväntasaus -päivän
 akileijaksi.
Pimeyttä, tummaa on yhtä paljon kuin valoisuutta, vaaleaa.

Akileijat ja eläimet; kukkahämähäkki

Joku exclusive -luokan hämähäkki venyttelee raajojaan
jalosukuisen viettelijättären lantiolla
- mikäs sen parempi paikka!

Sisarusrakkautta

Vielä hieman nuppuasteella  -  
 siis neitoiässä olevat siskokset  - 
 Aquilegia x hybrida "Firecracker"n jälkeläiset

Liiterin Liisa 

ja 

Juhannusyö 

kaulailevat.

Akileijat ja eläimet; sitruunaperhosen toukka

Ensin ilmaantui joihinkin kukkiin isoja reikiä.
Sitten tekijä jäi kiinni itse teosta;
kauniin sitruunaperhosen
heleän vihreä toukka
nauttii lounaakseen Liiterin Liisaa!

Suosittua seuraa

Hurmaavat viettelijättäret , siis akileijat, ovat haluttuja seuralaisia.
Heidän lähellään viihdytään ja viivytään.
Tässä tarha-alpi nauttii Aquilegia fragransin, Tuoksuakileijan seurasta.

Akileijat ja eläimet; mantukimalainen

Mantukimalaistyöläinen
  matkalla
Aquilegia skinneri "Tequila Sunrise":n kukkaan.

Akileijat ja eläimet; akileijanäkämäsääski, osa 2

Uskon, että akileijanäkämäsääsket saivat aikaan myös tämän pallohamevillityksen.

Pallohamekausi jäi vain valitettavan lyhyeksi; tuollaisia pirteitä kuoseja olisin voinut katsella kauemminkin.                                                                                  

Kukintakatsaus kesän vaihduttua syksyyn

Aquilegia skinneri "Tequila Sunrise" tarkistaa päivän lehdestä  päivämäärän.
"Todellakin, on jo syyskuu, ja tässä sitä vain komeasti kukitaan!"
Tämän värisen skinnerin lisäksi kukkii vielä kaksi muuta skinnerin värimuotoa.

Näiden skinnereiden lisäksi seitsemässätoista erilaisessa akileijassa on vielä kukkia.
Näitä pitkään kukkijoita ovat
Aquilegia x hybrida "Firecracker" ja sen jälkeläiset Juhannusyö, Liiterin Liisa ja Rosaliina,
Aquilegia caerulea - Hybr. "Rotstern":n jälkeläiset Rot Leserin ja Roskismiehen Ilo,
 Aquilegia chrysantha "Yellow Queen":n jälkeläiset Juurakon Hulda, Juurakon Hienohelma ja Juurakon Huldan Isosisko,
Aquilegia flabellata "Blackcurrant Ice",
tavallinen sinilila lehtoakileija sekä
risteymät Hempeys, Iloinen Antaja, Keltanokka, Kinuskinen, Lempeys ja Unelma.

Akileijaa voi syystäkin sanoa koko kesän kukkijaksi,
sillä ne ovat kukkineet keväästä syksyyn;
toukokuun lopusta syyskuulle.

Iloinen Antaja lukee pienessä sateessakin kiinnostuneena kulttuurisivuja.