maanantai 30. huhtikuuta 2012

Akileijan juurakko


Sattumalta pääsin tutkimaan juurakkoa. Viime syksynä vedin kokonaan maasta yhden tavallisen sinililan yksilön. Jätin sen siihen maahan lähistölle ajatuksenani, että maatukoon siinä ja tuottakoon noille muille erikoisemmille vieressä kasvaville lajitovereilleen kasvutilan lisäksi vielä lannoitettakin.

Mutta sepä olikin vastarintaliikkeen naisia. Päinvastaisista ohjeistani huolimatta se oli päättänyt pysyä hengissä ja pukata taas lehtiä uuden kevään koittaessa. Siinä se nyt  lojui maasta irrallaan juuret näkyvissä ja kasvatti lehtiä.


Tämä juurakko on noin 2-3 vuotta vanha. Sen pisimmät ja ohuimmat juuret ovat noin 35 cm pitkiä; ilmankos se sietää hyvin kuiviakin kausia.

Juurakon yläosa on yhtenäinen pötikkä, josta sitten ohuemmat juuret erkanevat.
En ymmärrä?!
Olen lisännyt pari kertaa akileijaa niin, että olen juurakon halkonut lapiolla. Yhdenkin juurakon olisi ihan hyvin saanut neljäänkin osaan, ja sekin oli vain jotain 3-4 vuotta vanha yksilö.


Mutta tätä löytämääni juurakkoa ei voisi kyllä silpoa. Tai voisi, mutta siitä seuraisi vain elotonta silppua, ei elinkelpoisia uusia kasveja, luulen ma.
Jos sovitaan niin, että mitä vanhempi kasviyksilö on, niin sitä paremmin sitä pystyy lisäämään juurakkoa jakamalla.
Olkoon tämä tämänhetkinen totuus,
jatkan tutkimuksia.

Ja vielä muistutan, että vaikka tuo juurakko tai juuret muistuttavat herkullista palsternakkaa, niin sitä ei saa syödä! Akileija on myrkyllinen kasvi!!
Tai siis jos oikein tarkkoja ollaan, niin ainakin siemenet ovat myrkyllisiä. Mutta en kyllä kehoittaisi ketään kokeilemaan juurien, lehtien, varsien tai kukkienkaan syömäkelpoisuutta!!!

Muuten, pitäisikö tämän juurakon sisukkuus palkita istuttamalla se nyt kuitenkin maahan?
Vai annanko sen kuivua, ja teen siitä akileijatieteellisen museon ensimmäisen vitriinin ensimmäisen näyttelyesineen?
Jos arvailen oikein akileijan sielunelämää, niin se haluaisi tuon jälkimmäisen vaihtoehdon!

sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Murhaoikeudenkäynti


Näin tässä sitten kävi.
Minua vastaan nostettiin syyte Aquilegia vulgaris ”Heidin” murhasta.
Istun oikeussalissa syytetyn paikalla yksin. En ottanut asianajajaa, koska uskon,
että syyttömyyteeni uskotaan lopultakin täällä oikeudessa, että oikeus tapahtuu.
Että kiltteyteni ja kiintymykseni akileijoihin säteilee niin voimallisesti, että minut vapautetaan syytteestä.

Syyttäjä toistaa ensin tapahtuneen rikoksen kulun; sen mukaan olen lokakuussa 2011 kaatanut liian hiekkaista ja raskasta haravointijätettä Heidin päälle tarkoituksenani tukehduttaa se kuoliaaksi tulevan talven aikana.
Miten pöyristyttävä väite, ajattelen mielessäni, minähän yritin nimenomaan suojella kuolemalta, pistin sitä maa-ainesta Heidin leikattujen pystyssä törröttävien onttojen kukkavarsien päälle, jotta ne eivät ohjaisi vettä juuristoon ja koko kasvi jäätyisi kuoliaaksi. Ja muutenkin, koko kasvin suojaksi se haravointijäte oli tarkoitettu.

Tässä vaiheessa oikeussaliin loihditaan surumieltä. Videotykillä näytetään isolle valkokankaalle Heidin kuvia. Niissä poseeraa kaunis, vaaleanpunainen lyhytkannuksinen kukka. 
Yleisöstä kuuluu ihastuneita surunsävyttämiä voihkaisuja.
Tällainen kaunotar murhattiin raaálla tavalla, jyrähtää syyttäjä.

Yritän vielä puolustautua; enhän edes muista mistä se maa-aines oli haravoitu, ei meillä missään niin hiekkaista kohtaa ole. En ole voinut siis suunnitella murhaa. Se oli vahinko.

Todistusaineistona syyttäjällä on latvastaan haurastunut hius, jonka DNA-näyte todistaa olevan minun päästä. Ja niin kuin edellisestä tekstistä kävi ilmi, Columbo selvitti, että kävin parturissa 26.10.2011, ja sitä ennen siis rikoksen täytyi tapahtua.

Yllätystodistaja pyydetään sisälle. Naapuritilalta liikkeelle lähtenyt ratsastaja kertoi nähneensä Heidin kukkapenkin tietämillä minun näköisen hahmon pukeutuneena ulkotyövaatteisiin. Hahmolla oli ollut joku pitkävartinen työväline ja hahmo oli kaatanut isosta korista jotain Heidin päälle.
Se tapahtui 25.10.2011 aamupäivällä, lisäsi todistaja.

Mistä muistatte vuodentakaisen päivämäärän niin tarkasti? kysyy syyttäjä todistajaltaan.
Olin alkanut epäillä ähkyä Bertalla, se on siis hevoseni, ja niin siinä kävi, että vielä saman päivän illalla piti ruveta eläinlääkäriä soittelemaan. Oman piirin lääkäri oli jossain pidemmällä, eikä päässyt tulemaan, mutta saimme sitten naapuripitäjän eläinlääkärin, joka pelasti Berttamme hengen. Minulla on kuitti tallessa, se on kirjoitettu 25.10.2011.

Niinpä sain tuomion; perusteina hiuksenpätkä ja todistajan lausunto. Tuomio kuului seuraavasti: tuomitulta evätään mahdollisuus nauttia Heidin herttaisesta kauneudesta parin vuoden ajan. Ja tuomio on ehdoton, ehdollista ei voitu harkitakaan näin vakavassa rikoksessa.

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Aquilegia Kinuskinen

Mikäs tästä vauvasta tulee?
Lehtiruusukkeen väri ei ole yksivärinen vihreä, eikä kovin lilahtavakaan.
 Lehtien varret ovat kyllä selvästi lilat.
Tämä on jokin risteytys,
enkä ole varma, onko jo kukkinut aiemmin.
Jos tämä on uusi tuttavuus,
niin saakoon nimekseen
Aquilegia Kinuskinen.
Aquilegia Namunen -nimi nimittäin on jo käytössä.


Heidi on kuollut; kuolemantuottamus, tappo vai kenties ... MURHA?!!

Aquilegia vulgaris "Heidi" on kuollut.
Piha on täynnä poliisiautoja. 
Rikospaikka on eristetty poliisin nauhoin.
Paikasta, jossa Heidi on viimeksi nähty, on löydetty kasa hiekkaa
tai haravointijätettä, joka on hyvin hiekkaista ja raskasta.
Sitä on ollut paksu kerros Heidin päällä,
mutta selvästikin joku on näpelöinyt paikkaa.
Tietenkin olen koskenut siihen, menen tunnustamaan, katsoin ja etsin, että olisiko siinä Heidin lehtiruusukkeen alkuja.
Ja ei ollut, itsehän minä siitä ilmoitinkin.

Sikarintuhkaa varisee Tuoksuakileijan päälle! Columbo! 
Hänet on kutsuttu selvittämään tätä juttua.
Alan pelätä. Tässä epäillään nyt vakavaa rikosta, henkirikosta!
Columbo kyyristyy kukkapenkkiin, on minuuttikaupalla nenä kiinni Heidi-vainaan kasvupaikalla.
Äkkiä nostamatta päätään maasta ojentaa vasemman kätensä minua kohti: "Suolaa!!".

Juoksen henkeni hädässä sisälle hakemaan keittiön kaapista suolapurkin ja ojennan sen Columbolle.
Hän kuorii jo aamiaistaan; keitettyä kananmunaa, ja mutisee jotain aamuyöllä herättämisestä.
Kuoret, Voi Luoja, hän laittaa ne alppiruusun juurelle!
Ei, ei, ei sinne! Kerään kaikki munankuoren murusetkin huolella ja vien ne ruusupensaan alle.

"Viime syksynä, olitko antibioottikuurilla?" kysyy Columbo muina miehinä.
En osaa olla varuillani.
Joo, oli pitkittynyttä yskää, ja lääkäri kirj.....
"Antibioottikuurilla olevan ihmisen päästä tippunut hiki haisee samalle kuin supikoiran kuola ennen auringonnousua. Oliko joku muu myös sillä lääkekuurilla; perheestä joku kenties, postinjakaja, naapuri ... ai ei, niin niin!"
Kyllä tästä silloin tällöin joku traktorimies ohi ajaa. Sitä traktorin ohjaamossa saattaa vetää ja helposti sitä vilustuu ja joutuu antibioottikuurille, yritän epätoivoisesti auttaa Columboa. Ja kyllä täällä supikoiriakin on nähty.

Mitä hän nyt? Pinseteillä noukkii jotain nenäliinaansa? Ja laittaa poplarinsa taskuun!
Ei sano mitään, katsoo vain mietteliään kysyvästi kulmainsa alta ja haroo tuuheaa hiuspehkoaan.

"Vaimo tykkää akileijoista, voisinko viedä hänelle yhden tuollaisen Skinnerin taimen, hän niin ilahtuisi."
Kaivan maasta taimen Columbon ojentamaan ryppyiseen muovikassiin.

Vihdoinkin Columbo joukkoineen lähti, paitsi tuo vartioon jäänyt konstaapeli, joka seisoo kukkapenkissä.
Huokaisen ja lösähdän puutarhakeinuun istumaan.
Tieltä kuuluu kolinaa; Columbon auto kaartaa takaisin pihaan. 
"Yksi kysymys vielä. Milloin kävit parturissa syys-lokakuun tienoilla viime syksynä? Anna parturisi osoite, tarkistetaan, tarkistetaan. Hyvää illan jatkoa, kaunista seutua tämä!" 
Auto pysähtyy nytkähtäen vielä portille; "Kiitos tästä kukasta, vaimo yllättyy". Columbo vetää oven kiinni ja kolina kaikkonee.

Lopultakin raskas päivä päättyy. Hiljaisuus. Paitsi heinäsirkkojen siritys hämärtyvän seudun yllä.

tiistai 24. huhtikuuta 2012

Seurakunnallisia ilmoituksia

Eläviä:
Aquilegia caerulea – Hybr. “Rotstern” 
ja sen jälkeläisiä 10 kpl
Aquilegia chrysantha ”Yellow Queen”, Kulta-akileijan jälkeläisiä 12 kpl
Aquilegia cultorum ”Maxi”, jaloakileija  
Aquilegia fragrans, Tuoksuakileija
ja sen jälkeläisiä 5 kpl
Aquilegia ”Lime Sorbet”, jaloakileija  
Aquilegia “Nora Barlow” clematistyyppinen punavalkokirjava
ja sen jälkeläisiä 7 kpl
Aquilegia ”Red Hobbit”, jaloakileija 
Aquilegia sibirica ”Siperianakileija”  
Aquilegia skinneri, Meksikonakileija  8 kpl
Aquilegia viridiflora “Chocolate Soldier”  
Aquilegia vulgaris,  Lehtoakileija, tavallinen sinilila, useita
Aquilegia vulgaris  ”Magpie”  ”William Guinnes”  Harakka    
Aquilegia vulgaris “Petticoat Pink”  3 kpl
Aquilegia vulgarisTower Light White 
Aquilegia x cultorum “Turi”  
Aquilegia x hybrida “Green Apples” 
Aquilegia x hybrida “Firecracker” 
ja sen jälkeläisiä 7 kpl
sekä muutamia tuntematonta alkuperää olevia risteytyksiä

Kuolleita:
Aquilegia vulgaris ”Heidi” 

Syntyneitä:
Aquilegia vulgaris “Pompons” 28 kpl
Aquilegia vulgaris "Tower Light Blue" 12 kpl

Aquilegia -blogit II

Olen löytänyt lisää kunniamaininnan arvoisia ja kriteerit(kts. Aquilegia -blogit huhtikuu 2012) täyttäviä blogeja.



A q u i l e g i a  -  Akileijoja arvostavia ja ylistäviä blogeja
1. Akileijat - nuo hurmaavat viettelijättäret         liitetty listalle 14.4.2012
2. Quun puutarha                                                  liitetty listalle 15.4.2012
3. Morsingon pihalta                                              liitetty listalle 15.4.2012
4. Akelejer og andet                                               liitetty listalle 24.4.2012
5. Akleja                                                                  liitetty listalle 24.4.2012
6. Puoli kuuta peipposesta                                     liitetty listalle 24.4.2012


Akelejer og andet    -perustelut
  • Susanne Irmingin pitämässä tanskankielisessä blogissa akileija on päässyt blogin nimeen
  • tunnisteissa on mainittu Akeleje
  • rakkaus Aquilegia viridifloraan
  • hauskoja ja kauniita kuvia
  • 5 tai enemmän tekstejä akileijoista


Akleja   -perustelut
  • Lotte on antanut ruotsinkieliselle blogilleen Akleja -nimen
  • blogin etusivulla on oma Aquilegia -osio
  • tunnisteissa löytyy akleja
  • lueteltu valtava määrä lajikkeita täydellisillä nimillään
  • mielenkiintoista asiaa akileija -nimen historiasta, Pohjolaan päätymisestä, ym,ym.
  • kauniita kuvia
  • valitettavasti tämän blogin ylläpitäminen lopetettu 12.8.2011; kirjoittaja jatkaa muilla aiheilla toisessa blogissaan

  • tunnisteissa on mainittu akileija
  • 5 tai enemmän tekstejä akileijoihin liittyen
  • Sanuliini kertoo blogissaan kokemuksiaan akileijojen kasvattamisesta
  • kauniita kuvia

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Hameen alla kihelmöi

Tässä se tulee; 
 iltapäivälehdistön lukijoilleen tilaama
 paljastuskirje intiimistä lisääntymiselämästäni.
Kirjoittanut  Akileija -kukkanen.

Jos minulta haluat jälkeläisen, joka on täsmälleen samanlainen kuin minä, niin silloin kannattaa ottaa lapio käteen, ja lohkaista juurakostani osanen ja istuttaa se hyvään multaan. Ihan kunnollisen reilun kokoisen palan voit lohkaista, ei siitä mitään kummempaa seuraa. Vähän lapio kylkiä kutittaa, mutta sitten toisaalta on linjakkaampi olo, ja kukinta sujuu vähintään entiseen malliin jatkossakin. Onhan se hyvä vähän uudistusta saada vanhankin juurakon joskus.
Ja onhan se jollakin tapaa akileijan sieluani hivelevää nähdä omia kopioitaan kukoistamassa!


No, sitten toinen tapa on antaa minun siementen kypsyä ja karista omia aikojaan maahan, ja odottaa, että ne seuraavana kesänä itävät, kasvavat ja ovat niin haluttaessa valmiita siirrettäväksi toisaalle.


Kaikkein kiihottavin ja jännittävin tapa lisääntyä on se, että annat minun kasvaa muiden akileija -lajien keskellä. Huolehdit siitä, että pörheitä kimalaisia ja mehiläisiä riittää lähistöllä. 
Oletko muuten koskaan katsonut mikroskoopilla noita urheita pörriäisiä? Aikamoiset välineistöt niillä! Kun tuollainen hyvin varustettu pörriäinen kaivautuu hameideni alle, niin johan on juhannuskokon roihu ja uudenvuoden ilotulitus yhtäaikaa kupeissani. 
No se pörriäinen siinä ohessa on tuonut ties minkä akileijan siitepölyä, ja sittenpä se onkin aina yllätys, että minkälaisia geenejä ne aikanaan kypsyvät siemeneni pitävät sisällään. Kun niistä siemenistä kasvatat uudet kasvit; siis talvikäsittelyä, koulimista ja ulkoilmaan totuttamista ennen lopulliseen kasvupaikkaan siirtämistä, niin pystyt seuraamaan sitä risteytyksien valikoimaa mikä minusta on syntynyt!!!
Ole hyvä ja nauti!!!




sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Herkullisen vihreää!

Aquilegia "Nora Barlow":n jälkeläisen lehtiruusuke.
Emolla on punavalkoiset klematistyyppiset kukat,
millaiset mahtaa tähän tulla.
Tämä kasvi on viime kesänä siemenestä kasvatettu, joten se kukkii tulevana kesänä ensimmäistä kertaa.
Mutta herkullisen vihreä lehdistö ainakin taitaa tulla.

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Aquilegia -blogit

Haluan kerätä blogiini myös muiden tuottamaa akileijatietoutta.
Siispä alan listata Akileijoja arvostavia ja ylistäviä blogeja.


Listalle pääsyn kriteereinä mm. on:

  • blogi arvostaa ja ylistää akileijoja sekä antaa niistä oikeaa, asiallista tietoa
  • blogissa on akileijat nostettu muiden kukkien ja perennojen joukosta erityisesti esille

A q u i l e g i a  -  Akileijoja arvostavia ja ylistäviä blogeja
1. Akileijat - nuo hurmaavat viettelijättäret         liitetty listalle 14.4.2012
2. Quun puutarha                                                  liitetty listalle 15.4.2012
3. Morsingon pihalta                                              liitetty listalle 15.4.2012

Quun puutarha  -  perustelut:
- blogin etusivulla on ensimmäisenä kuvakkeena Akileijat
- runsaasti erilaisia ja erikoisen hienoja lajikkeita 
- kirjoittajalla on tutkiva ja asiantunteva ote
- käyttää oikeita, virallisia nimiä
- erittäin kauniita kuvia

Morsingon pihalta  -  perustelut:
- tunnisteissa löytyy akileijat
- yli kymmenen tekstiä kuvineen akileijoista
- erittäin kauniita kuvia


Palaan tähän listaan, kun löytyy lisää kriteerit täyttäviä blogeja.

maanantai 9. huhtikuuta 2012

Puutarha-illan hyvinvointihaastattelussa Akileija



Toimittaja (T): Tervetuloa Akileija ohjelmasarjaamme, jossa keskustelemme eri kasvien hyvinvoinnista!
Akileija(A): Kiitos, kiitos kutsusta!
                                                                                                                           
T: Jos ihan ensimmäiseksi kysyn, että millaisessa paikassa voit kaikkein parhaiten?                      
A: Puolivarjoinen paikka sopii hyvin. Missään tapauksessa en siedä paahteista paikkaa. Jotkut meistä, varsinkin jalostetummat yksilöt, viihtyvät kyllä valoisassakin paikassa.
T: Mitä se puolivarjo tarkoittaa?
A: Sillä tarkoitetaan sitä, että suoraan yläpuolella ei ole mitään, siis kasvin ja auringon välissä, kasvin vieressä sitten voi kasvaakin jo vaikka mitä.

T: Onko kasvupaikalla muita vaatimuksia?
A: No joo, kuiva ja karu paikka ei käy, mehevää multaista maata kun saan juurieni ympärille, niin se tuntuu hyvältä ja jaksan hyvin kukoistaa.

T: Mites ravitsemus?
A: Ihan tavallinen lannoite käy, sama mitä muillekin kukille ja kasveille keväällä heitellään. Jos semmoista kangasmetsätyyppistä maata on ympärilläni, niin silloin on hyvä myös kalkita maa vuosittain.

T: Millaista hoitoa kesällä haluat?
A: No tuo lannoite ja kalkki ensin siis alkukesästä tai loppukeväästä. Normaalit kesäsateet kastelevat minua tarpeeksi, joten erikseen ei tarvitse kastella. Sitten vaan kun saan rauhassa kasvattaa lehtiruusukkeen ja sen jälkeen työntää pikkuhiljaa kukkavarret. Ja sitten, kun loihdin nuput ja kukat esiin, niin silloin on tärkeää, että jos akileijanäkämäsääsket ovat päässeet pruikkaamaan toukkansa nupun sisään, niin akileijasakset äkkiä esiin, ja vioittuneet nuput ja kukat mahdollisimman pian pois, jotta pääsen tilalle pukkaamaan terveitä kukkia.
T: Akileijasakset, en ole kuullutkaan?
A: Tiedän yhden blogin, jossa on oikein oma tekstinsä otsikolla Akileijasakset. Se on ihan koko blogi vain meistä akileijoista. Toimittaja voi lukea sen jutun vaikka tästä. Akileijasaksilla siis hoidetaan minua ja lajitovereitani. Niillä samoilla akileijasaksilla myös kuihtuneet kukat pitää leikata mieluummin päivittäin, niin minun ei tarvitse käyttää energiaa niiden siementen kehittelyyn ja kypsyttelyyn.

T: Mites sitten syys- ja talvihoito?
A: Syksyllä pitää kukkavarsieni tyngät taitella maata pitkin ja laittaa pieni kasa vaikka lehtien haravoinnista kertynyttä lehtimoskaa päälleni. Kev...
T: Hetkinen, hetkinen, nyt en ymmärtänyt, mksi nuo tyngät pitää taitella?
A: Siis, kun varret ovat kukinnan päätyttyä katkaistu, niin ne ovat kuivuttuaan ontot, nehän ovat kuin mehupillit sojottaen suoraan taivaalle.Eli ne imevät kaiken vesi- ja lumisateen juuristooni. Siksi ne pitää loppusyksystä ennen pakkasten tuloa taitella maata pitkin, jotta juuristoni ei täyttyisi vedellä, joka sitten talvella jäätyisi. Hui kauheaa, oikein puistattaa, jalat jäässä koko talven. Keuhkotaudinhan siitä saisin, ja kuolisin ennen kevättä.
T: Anteeksi, jäikö sinulta äsken joku asia kesken, kun keskeytin?
A: Niin, olin vain sanomassa, että keväällä sitä lehtimoskaa ei tarvitse ottaa pois. Sieltä alta pusken kyllä lehtiruusukkeeni, kun aika on. Ja se lehtimoska maatuu siinä ympärilläni makoisaksi ravinnoksi ja estää rikkaruohoja valtaamasta alaani.

T: Sitten menemme intiimimpään aiheeseen, lisääntymiseen ja siihen liittyvään hyvinvointiin.
A: Siitä en pysty nyt sanomaan yhtään mitään, sillä olen luvannut kirjoittaa eräälle iltapäivälehdelle aiheesta paljastuskirjeen otsikolla  Hameen alla kihelmöi. Pysy Muru kanavalla!

T: No jos vielä kuitenkin jälkeläisten hoidosta voit jotain tässä nyt sanoa.
A: Jep, siitä kyllä. Pikkutaimet istutetaan ulos vasta kun on riittävän lämmintä, lähempänä Juhannusta siis. Ja niitä kastellaan aamuisin. Iltaisin jos kastellaan, niin kosteus voi houkutella etanat paikalle, ja uusi sukupolvi on rouskuteltu pois yhdessä yössä. Pikkuisen lannoitetta, eikä sitten muuta!

T: Mitä vielä haluaisit sanoa?
A: No, jos oikein minua halutaan hemmotella, niin pientä ihailua silloin tällöin. Ja kameralle tykkään poseerata. Ja tähtihetkeni on se, kun otat kukkakimppuun pari kukkaoksaani ja viet kimpun vaikka syntymäpäiväsankarille. Voi sitä iloa, kun sankari vieraineen hehkuttaa ympärilläni, että onpa ihanat värit ja mitkä muodot!

T: Kiitokset Akileija vierailusta ohjelmassamme ja hyvää jatkoa!
A: Kiitos! Ja nopsasti lähetän vielä terveiset Altai-vuoriston länsiosiin isovanhemmilleni!

tiistai 3. huhtikuuta 2012

Sokkelopuutarha ja akileijat

Sokkelopuutarha tarkoittaa labyrintinmuotoon istutettua pensasaitarakennelmaa. Aidat kasvatetaan niin korkeaksi, että sokkelon sisällä kävelijä ei näe aidan yli. Siksi sokkelossa eteneminen on jännittävää, ja maaliin pääseminen ja sokkelosta ulos löytäminen on haasteellista. Oikeasti sokkelopuutarhat kasvatetaan mm. tuhka-, herne- tai taikinamarjapensaista, mutta minä rakentaisin omani kuusentaimista. Niistä saisi ikivihreän, ihanan havunvihreän tiheän aidan.

Sokkelopuutarhat voi rakentaa mihin tahansa muotoon; neliöksi, soikeaksi, tms. Sokkelopuutarhaan kuuluu myös ns. maali, eli joku palkitseva näkymä sokkelon keskellä tai loppupisteessä, esimerkiksi suihkulähdelammikko.  Minä rakentaisin perinteisen pyöreän sokkelon ja sinne keskelle maaliksi ison pyöreän akileijapenkin. Keskelle korkeita ja oransseja Firecrackereita, seuraavalle kehälle keltaisia Kulta-akileijoja, ja ulommalle kehälle punakeltaisia Skinnereitä. Ja sitten vielä laitatupsuja muista upeista lajikkeista.

 Carol Shieldsin kirjassa Larryn juhlat (Otava 1997) kerrotaan puutarhuri Larry Wellerin elämästä. Häämatkalla Englannissa hän hullaantuu sokkelopuutarhoista. Hampton Court –sokkelopuutarhassa hän tahallaan eksytti itsensä labyrinttiin, jotta sai viettää siellä pidempään aikaa yksin.  ”…hän halusi tunkeutua yhä syvemmälle tiheikköön ja antautua sokkelon oveluudelle…hänen jalkansa valitsivat aina väärän käytävän, tekivät vastoin suuntavaistoa, kiersivät kehää ja toistivat virheitä, mikä herätti hänessä lähes kuumeisen erillään olemisen tunteen.”

Siellä vihreiden seinämien kätköissä hän koki ymmärtävänsä ihmiselämästä jotakin merkittävää; ”Asian ydin oli se, että vuoroin eksyi, vuoroin löysi tien, niin juuri, mutta siihen kuului myös hetki, jolloin halusi unohtaa kaiken, kokea odottamattoman hurmion antautuessaan kulkemaan sokkona eteenpäin.”

Blogista http://THEGREENGARDENGATE.blogspot.com löytyy Bourton House Garden -otsikon alta pari kuvaa Knopphagenin sokkelopuutarhasta. Se tosin näyttää olevan hyvin matalaa mallia. Suosittelen katselemaan.

Tuo Larry tuoreine vaimoineen suunnitteli jatkossa menevänsä katsomaan vielä mm. Luzernin peilisokkeloa. Ja "Salaperäiset skandinaaviset sokkelot odottivat nekin vielä vuoroaan, pelkästään Suomessa oli yli sata sokkelolatomusta eli jatulintarhaa."
Jatulintarha tarkoittaa maahan ladottuja, labyrintteja muistuttavia kivirivejä, jotka ovat peräisin keskiajalta tai jopa esihistorialliselta ajalta. Akileijapuskista saisi tietenkin myös rakennettua jatulintarhan tai matalan sokkelopuutarhan.

Jostakin muistaisin lukeneeni, että Suomessa olisi kaksi oikeaa sokkelopuutarhaakin, mutta en ole onnistunut mistään löytämään tietoja niistä. Ehkäpä muistan väärin. Vai tietääkö joku???


sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Mistäs kaukaa vieraat tulevat.....

Kaikki akileijamme ovat maahanmuuttajia. No, lehtoakileijan(Aquilegia vulgaris) perusmuodon sanotaan selviävän luonnonvaraisena Suomessa, mutta se on kuitenkin todennäköisesti kukkapenkeistä loikkinut karkulainen. 

Minua ei voitane siis pitää syrjintää harjoittavana ihmisenä, kun nostan jalustalle maahanmuuttajat ja karkulaiset!

Alppiakileija(Aquilegia alpina) kasvaa villinä alppiniityillä Keski-Euroopassa. Sieltä Alppien rinteiltä on kotoisin myös Sysiakileija(Aquilegia vulgaris subsp. atrata). Pohjois-Italiasta on taivaltanut Kivikkoakileija(Aquilegia einseleana). 

Pohjois-Amerikasta kerrotaan tänne meille matkustaneen Kanadanakileijan(Aquilegia canadensis) ja Tuliakileijan(Aquilegia formosa). Kulta-akileija(Aquilegia chrysantha) kasvaa villinä kosteilla paikoilla Meksikon ja läntisen Pohjois-Amerikan vuoristoissa.

Aasiasta ovat monet lajit kotoisin. Itä-Aasiasta Altai-vuoristosta tulee Aquilegia viridiflora. Tuoksuakileija(Aquilegia fragrans) kasvaa villinä Himalajalla kahdentuhannenviidensadan metrin korkeudessa. Japaninakileijan(Aquilegia flabellata) lähtömaan arvaattekin. Keski-Aasiasta mainitaan Kotkanakileijan(Aquilegia glandulosa) olevan kotoisin ja Aasiasta tulee myös Perhoakileija(Aquilegia glandulosa var. jucunda).

Tässä sitä olisi haasteellisia matkakohteita Suomen Akileijaharrastajien Yhdistykselle, sitten kun sellainen perustetaan. Vaelluskamppeet mukaan, ja kiipeilemään vuoristoon. Oikeasti voin kuvitella, miten järisyttävän onnellinen hetki olisi se, kun seurue löytäisi pitkän taivalluksen jälkeen villinä kasvavaa omaa suosikkiakileijaa.

Lähteinä tässä tekstissä olen käyttänyt kahta puutarhakirjaa: 
Berglund Karin(toim.), Unelmien kotipuutarha. Otava 1998.
Riikonen Antti, Suomalainen perennakäsikirja. WSOY 2001.