Murhaoikeudenkäynti

Näin tässä sitten kävi.

Minua vastaan nostettiin syyte Aquilegia vulgaris ”Heidin” murhasta.

Istun oikeussalissa syytetyn paikalla yksin. En ottanut asianajajaa, koska uskon,

että syyttömyyteeni uskotaan lopultakin täällä oikeudessa, että oikeus tapahtuu.

Että kiltteyteni ja kiintymykseni akileijoihin säteilee niin voimallisesti, että minut vapautetaan syytteestä.

Syyttäjä toistaa ensin tapahtuneen rikoksen kulun; sen mukaan olen lokakuussa 2011 kaatanut liian hiekkaista ja raskasta haravointijätettä Heidin päälle tarkoituksenani tukehduttaa se kuoliaaksi tulevan talven aikana.

Miten pöyristyttävä väite, ajattelen mielessäni, minähän yritin nimenomaan suojella kuolemalta, pistin sitä maa-ainesta Heidin leikattujen pystyssä törröttävien onttojen kukkavarsien päälle, jotta ne eivät ohjaisi vettä juuristoon ja koko kasvi jäätyisi kuoliaaksi. Ja muutenkin, koko kasvin suojaksi se haravointijäte oli tarkoitettu.

Tässä vaiheessa oikeussaliin loihditaan surumieltä. Videotykillä näytetään isolle valkokankaalle Heidin kuvia. Niissä poseeraa kaunis, vaaleanpunainen lyhytkannuksinen kukka. 

Yleisöstä kuuluu ihastuneita surunsävyttämiä voihkaisuja.

Tällainen kaunotar murhattiin raaálla tavalla, jyrähtää syyttäjä.

Yritän vielä puolustautua; enhän edes muista mistä se maa-aines oli haravoitu, ei meillä missään niin hiekkaista kohtaa ole. En ole voinut siis suunnitella murhaa. Se oli vahinko.

Todistusaineistona syyttäjällä on latvastaan haurastunut hius, jonka DNA-näyte todistaa olevan minun päästä. Ja niin kuin edellisestä tekstistä kävi ilmi, Columbo selvitti, että kävin parturissa 26.10.2011, ja sitä ennen siis rikoksen täytyi tapahtua.

Yllätystodistaja pyydetään sisälle. Naapuritilalta liikkeelle lähtenyt ratsastaja kertoi nähneensä Heidin kukkapenkin tietämillä minun näköisen hahmon pukeutuneena ulkotyövaatteisiin. Hahmolla oli ollut joku pitkävartinen työväline ja hahmo oli kaatanut isosta korista jotain Heidin päälle.

Se tapahtui 25.10.2011 aamupäivällä, lisäsi todistaja.

Mistä muistatte vuodentakaisen päivämäärän niin tarkasti? kysyy syyttäjä todistajaltaan.

Olin alkanut epäillä ähkyä Bertalla, se on siis hevoseni, ja niin siinä kävi, että vielä saman päivän illalla piti ruveta eläinlääkäriä soittelemaan. Oman piirin lääkäri oli jossain pidemmällä, eikä päässyt tulemaan, mutta saimme sitten naapuripitäjän eläinlääkärin, joka pelasti Berttamme hengen. Minulla on kuitti tallessa, se on kirjoitettu 25.10.2011.

Niinpä sain tuomion; perusteina hiuksenpätkä ja todistajan lausunto. Tuomio kuului seuraavasti: tuomitulta evätään mahdollisuus nauttia Heidin herttaisesta kauneudesta parin vuoden ajan. Ja tuomio on ehdoton, ehdollista ei voitu harkitakaan näin vakavassa rikoksessa.