Ensimmäistä kertaa idätin uusia taimia niin, että kylvin siemenet syksyllä ruukkuun ulos talvehtimaan. Toukokuussa alkoi ilmestyä pikkuruisia taimia. Tänään siirsin ne jo lopulliselle kasvupaikalleen kukkapenkkiin, vaikka ne ovat vasta ihan esikoululaisia. En siis oikeaoppisesti koulinut niitä. Ne pääsivät kyllä penkkiin, jonka päässä jo aikuinen Meksikonakileija pitää näitä pikkuruisia silmällä.
Mukana näissä uusissa pikkutaimissa oli omien Tuoksuakileijojen siemenistä kasvaneita jälkeläisiä, vielä noita Nora Barlow -suvun serkuksia ja sitten Susanne Irmingiltä saamistani siemenistä kasvaneita "Ruby Port" -taimia sekä yksi Nukenakileijan taimi.
Kaikki mahdolliset yliluonnolliset tahot viherkeijuista Täti Vihreään suojelkoot tuota yhtä ainokaista tainta!
Kesän aikana noista pikkutaimista, uskon niin, kasvaa kunnollisen kokoisia puskia, jotka kykenevät talvehtimaan. Ensi kesänä on sitten taas jännittävää odottaa niiden kukintaa.
PS. En valitettavasti toimita akileijoistani siemeniä, vaikka olette niitä kyselleet.
Kivan näköinen yliopisto! Mulla on vielä viime syksyn kylvökset isossa ruukussaan, kun en uskalla istuttaa niitä avomaalle - paikka, johon ne tulevat, on sellainen, että sitä pitää kitkeä tiuhaan, kun on vasta perustettu. Jotenkin tuntuu, että pikkuiset akileijat häviäisivät siinä myllerryksessä!
VastaaPoistaVarmasti järkevä ratkaisu Sinulla. Itse näin viime yönä painajaista, että jättietana järkähtämättömän hitaan varmasti liukuu kohti Nukenakileijan tainta, ja yksi ROUSK ja taimi on mennyttä eikä riittänyt edes alkupalaksi.
PoistaAinakin olisin voinut nähdä tuollaista unta.