Aquilegia x hybrida "Green Apples"

Aquilegia x hybrida "Green Apples"
Kesän 2014 kukkija nro 9

Kukinto on lähes valkoinen, vihreyttä löytyy enemmän tuossa nuppuvaiheessa.
Tästä peilailevan kaunottaren kuvasta näet, että hederyöppy on heleän keltainen.

Green Apples kasvaa helposti laajaksi puskaksi, joka kukkii runsaasti.
Jos katsot vielä noita ylimmäisen kuvan kukkia,
 niin niistä helpoimmin näkee
valkoisten pitkäkaulaisten  lintujen ryhmän kokoontuneena yhteen.

Aquilegia "Paula"

Aquilegia "Paula"
Kesän 2014 kukkija nro 8

Paula on Nora Barlow -serkussarjaan kuuluvia uusia risteytymiä. Tämän kukan leveys on valtava; noin 5 cm. Aiemmin kaikki clematis -muotoiset kukinnot ovat olleet aika pieniä.

Ensimmäistä vuottaan kukkivaksi akileijaksi tämä on hyvin runsaskukkainen, kukkavarsia on harvinaisen paljon.

Aquilegia vulgaris "Grandmothers Garden"

Aquilegia vulgaris "Grandmothers Garden"
Kesän 2014 kukkija nro 8

Tämän akileijan kukka on hauskasti kaksivärinen.

Aquilegia "Juhannusmorsian"

Aquilegia "Juhannusmorsian"
Kesän 2014 kukkija nro 7

Esittelen nyt ensimmäisen Nora Barlow -suvun kolmannen polven risteymän, eli Aquilegia "Nora Barlow"n lapsenlapsen. Ko. isoäiti on kuollut pari kesää sitten, ja hänen neljästä tyttärestäänkin on elossa enää yksi. Kaikista noista neljästä tyttärestä kerätyistä siemenistä on nyt siis kasvanut uusi serkuskatras; niitä taitaa olla vähintäänkin kymmenisen tulossa kukkaan.

Yritin tälle erittäin herkän kauniille yksilölle löytää kauneinta mahdollista nimeä, en keksinyt muuta kuin tuo "Juhannusmorsian", eikös se ole sopiva tälle viattoman näköiselle ihanuudelle?!

Akileijat jälleen julkisuudessa

Kotipuutarha -lehti 6/2014 esittelee akileijoja
otsikolla "Monen paikan akileija".
Kuusisivuinen artikkeli kertoo eri akileijalajikkeista ja niiden hoidosta
sekä sisältää paljon kauniita kuvia.

Jutussa esitellään mm. harvinaisempi Purppura-akileija, Aquilegia buergeriana.
 Ko. artikkelin on kirjoittanut Ella Räty, ja kuvat ovat joko hänen tai Puutarhaliiton kuva-arkiston.

Aquilegia fragrans, Tuoksuakileija

Aquilegia fragrans, Tuoksuakileija
Kesän 2014 kukkija nro 6 

Tuoksuakileija on kestävä lajike ja tekee melko runsaasti kukkia. Kukinnon värit ovat heleän sininen ja valkoinen. Kukan tuoksu on hienostuneen mieto.

PS. Nuo voikukan siemenhöyhtyvät ovat aikamoisia linssiluteita; joka kuvassa joka kukassa niitä jossakin kohtaa on takertuneena.

Aquilegia viridiflora

Aquilegia viridiflora
Kesän 2014 kukkija nro 5

"Suklaasotilas" -viridifloran esittelin jo tuossa aiemmin. Tämä viridiflora on joku tämmöinen vihreämpi versio. Alla vielä molempien kuvat, molemmat hienon värisiä.

Aquilegia "MiniLilian"

Aquilegia "MiniLilian"
Kesän 2014 kukkija nro 4 

"MiniLilianiksi" olen ristinyt tämän risteymän,
sillä se tekee pikkuruisia kauniin muotoisia kukintoja.

Tulossa ollaan...

Akileijoja Ruissalon kasvitieteellisessä puutarhassa 24.5.2014

Nyt vielä tässä vaiheessa alkukesää tai loppukevättä Ruissalon kasvitieteellisessä puutarhassa kukkivat pääasiassa vaaleanpunaiset - lilavoittoiset akileijat. Erikoisessa vuoriakileijassa ei ollut vielä kukkavarsiakaan näkyvissä, sen sijaan Nora Barlow -akileijoissa oli jo komeat kukkavarret.

Kukkapaketti eli nuppu

Nämä ovat muistaakseni jonkun Nora Barlow -jälkeläisen nuppuja.
Kukka on nuppuvaiheessa niin söötisti pakattu.

Aquilegia "Tyri II"

Aquilegia "Tyri II"
Kesän 2014 kukkija nro 3 

Tyri II:n olen tuonut pari kevättä sitten Tyrin kukkamarkkinoilta. Sen oikeaa lajikenimeä en tullut tietämään, joten nimesin sen uudelleen uudessa kotimaassaan.

Aquilegia flabellata, Japaninakileija

Aquilegia flabellata, Japaninakileija
Kesän 2014 kukkija nro 2

Japaninakileijat ovat aina olleet varhaisimpia kukkijoita, niin tänäkin kesänä.

Tämä kevät ei muuten olekaan mitenkään tavallista aikaisempi akileijojen suhteen - olin kuvitellut niin. Selasin aiempia tietoja ja huomasin, että 2012 kesällä Aquilegia viridiflora oli aloittanut kukinnan jo 24.5.2012.

Jos olet kiinnostunut tietämään esittelemistäni lajikkeista enemmän, niin katso vastaavat tekstit vuosilta 2012 ja 2013. Niissä olen kertonut enemmän kunkin lajikkeen ominaisuuksista, ja mm. siitä mistä ne ovat alunperin kotoisin. Olen myös saattanut kertoa tarinaa siitä, miten ko. akileija on kokoelmiini päätynyt. Nyt tällä kertaa en aina ko. tietoja toista.

Aquilegia viridiflora "Chocolate Soldier"

Aquilegia viridiflora "Chocolate Soldier"
Kesän 2014 kukkija nro 1 

Ensimmäisenä akileijana kukkansa avasi itseoikeutetusti maailman kaunein akileija. Sen harvinaiset värit suklaanruskea, jadenvihreä ja kullankeltainen ovat hurmaavat. 

Tänäkin kesänä aion kuten aiempanakin parina kesänä kuvata tähän blogiin kukkimisjärjestyksessä kaikki erilaiset akileijani. Tämä blogi toimii siten eräänlaisena omana arkistonani. 

Kaikki esittelemäni akileijat eivät suinkaan ole oikeita virallisia lajikkeita vaan joko itsestään ilmaantuneita risteymiä tai sitten omista virallisista lajikkeista ottamistani siemenistä kasvatettuja uusia risteymiä.  Näille epävirallisillekin risteymälajikkeille olen antanut nimet, ja nämä lajikkeet tunnistat hassuista nimistä kuten "Roskismiehen Ilo" tai "Sauli Niinistö". 
No, mitä nyt meninkään sanomaan. Sauli Niinistö ei sinänsä ole hassu nimi, tarkoitan, että akileijalle hassu nimi.
Virallisten lajikkeiden nimet ovat enemmän tuommoisia .....no ... niinkuin tämänkin ensimmäisenä kukkivan Suklaasotilaan nimi.

Jämeriä kukkavarsia

Osa akileijoista kasvattaa jo kukkavarsia. Aquilegia viridiflorassa on yksi pieni nuppu, mutta koko kasvi kärsii nyt jostakin tuholaisesta, joten en tiedä kykeneekö avaamaan nuppuaan. Sen lehtiruusuke näyttää siltä, että siellä keskellä saattaa olla niitä pikkuruisia kotiloita järsimässä lehtiruotoja ja varsia.

No tässä alla on sitten tuo akileijatarhani pikkukapinallinen. Kukkavarsi on vasta 20 cm pitkä, ja sen pitää jo vääntää sitä vaikka mille mutkille. Isompana sitä sitten ei saa oikein mitenkään tuettua nätisti, vaan se luikertelee sinne sun tänne. Sisäinen pieni kirjanpitäjäni on nyt ollut erittäin huolimaton; en löytänyt tietoa siitä, että mikä akileija tämä onkaan. No, se selviää viimeistään sitten kun kukinnot avautuvat.

Mitä niin kauhean kiinnostavaa...

Minulla ja pihamme rastailla; musta- ja räkättirastailla on menossa peli. Minä asettelen akileijan puskien ympärille huolella kompostimultaa, tavallista multaa, yms. tarpeellista ravinnetta ja suojaa. Seuraava siirto on sitten noilla rastailla. Ilmassa pöllyää, multapaakut vain lentelevät korkeuksissa, kun rastaat pöyhivät ja kaivelevat akileijojen juuristojen liepeillä. Pelissä siirtyy sitten taas vuoro minulle ja vihaisen energian voimalla peittelen taas nuo juuristot.

Mutta vaikka olisin kuinka ahkera omilla vuoroillani, niin ison osan ajasta akileijojen puskat  ovat ympäriltä kalutut paljaaksi, ne seisovat kuin korkealla törröttävällä pikkusaarella. Voi voi!

Mitä kiinnostavaa rastaat mahtavat löytää noista juuristoista??? 
Muiden perennojen juuristot saavat olla rauhassa. Rastaat siis tietävät, että niitä samoja aarteita ei niistä löydy. Ainoastaan akileijojen juuristoissa on jotain kiehtovaa saalistettavaa......??????

PS. Saksassa akileijat jo kukkivat. Katsokaa vaikka itse - neuer Gartentraum -blogista, joka löytyy tuosta oikealta sivupalkista.

Kevätjuhlan kutsulistalta puuttuvat...

Tässä ihastellessani akileijojen lehtiruusukkeita ja odotellessa kukintaa, tuli vaan mieleen...

että on niitä muitakin, jotka odottavat akileijoja joka kesä.

Mutta ne ovat kutsumattomia vieraita näissä keimeissä.

Nyt tässä kuvassa  luonnollisessa koossa(!) olevat etanaveijarit tulevat ja syövät akileijojen lehtiä.

Viime kesänä tapasin tämän tyypin pihaltani;
kaikkien tietojen mukaan tänä kesänä se tuo tuhat kaveriaan mukana.
Nämä lehtokotilotkin syövät lehtiä.
Ja ainakin istuskelevat kukinnoissa,
todennäköisesti vain odotellessaan vatsan vajumista.

Viime kesän kohtaamisesta lehtokotilon kanssa kirjoitin 25.5.2013 otsikolla Lehtokotilo, mene pois!

Hyvin yleinen tuholainen akileijoissa on myös akileijanäkämäsääski, josta olen kirjoittanut aiemmin(2.2. 2012) otsikolla Joka kesä miljoonat ottavat myrkkyä!
Ainakin niiden suhteen olen jo alistunut. Ne tulevat joka tapauksessa, eikä siinä auta muu kuin heti napsia vioittuneet nuput pois, ja odottaan uusia terveitä kukintoja.

Potretteja

Kiteitä kuvastimessa

Aamulla oli kuusi astetta pakkasta, ja akileijan lehtien vesipisaratimantit olivat jääkiteitä. Olen ostanut uuden kuvauspeilin. Kahtena aiempana kesänä olen kuvannut akileijan kukintoja myös peilin kanssa; se peili on mustamuovireunainen. 
Nyt tämä uusi peili on fasettihiottureunainen. Harjoittelin sen kanssa lehtiruusukkeiden kuvaamista.  Kuvassa peilistä heijastuu jäiset lehdet, mutta myös metsän takaa nouseva aurinko.

Pienet ja uusi näkökulma

Opin Signes Vals -blogista uuden tavan kuvata pikkuruisia akileijan taimia. Maan tasosta kuvattuna nämä pikku söpöläiset näyttävät kivasti erilaisilta. Signes Vals -blogi löytyy tuosta oikeasta sivupalkista.