Pikkumustien juhannusjuhlissa uusia vieraita

Pikkumustia onkin kahta lajia!

Pikkumustien juhannusgaala

Pikkumustat ovat palanneet ja tänä kesänä toivat kaverinsakin mukanaan. Alla viime kesäinen kuva; silloin paikalla oli aina vain yksi pikkumusta.

Aquilegia flabellata "Blackcurrant Ice"

Aquilegia flabellata "Blackcurrant Ice"
Kesän 2013 kukkija nro 19

Löytyihän se tämäkin japaninakileija vielä, kun jaksoin vain odottaa. Luulin sen jo kadonneen. Se on alle 10 cm korkea, eikun siis matala.

Katsopaanpa sitten peilin avulla hameen alle; keltainen alushame näyttää olevan.

Aquilegia vulgaris "Magpie"

Aquilegia vulgaris "Magpie"
Kesän 2013 kukkija nro 18

Magpien värien raja vaihtelee vuodesta toiseen. Joskus siinä kulkee selvä raja, viime kesänä oli tuollainen häilyvä raja kuten nytkin. Nyt lisäksi joissakin kukissa valkoisessa osassa on tumman purppuranpunaisia pilkkuja.

Aquilegia "Red Hobbit"

Aquilegia "Red Hobbit"
Kesän 2013 kukkija nro 17

Aquilegia "Juurakon Huldan Isosisko"

Aquilegia "Juurakon Huldan Isosisko"
Kesän 2013 kukkija nro 16

Tämäkin risteymä on Aquilegia chrysantha "Yellow Queen"n jälkeläinen.

Aquilegia "Juurakon Huldan Pikkusisko"

Aquilegia "Juurakon Huldan Pikkusisko"
Kesän 2013 kukkija nro 15

Tämä neitokainen on hankkinut sitten viime kesän lisää alushameita. Muistelisin, ettei se noin kerrottu ollut viime kesänä.

Aquilegia vulgaris, Lehtoakileija

Aquilegia vulgaris, Lehtoakileija
Kesän 2013 kukkija nro 14

Pihallamme kasvoi ennen meidän aikaa näitä perinteisiä sinililoja lehtoakileijoja, niistä kiitos puutarhan perustajille ja entisille omistajille!

Kuvasin näitä kaunottaria varhain aamulla ja huomasin, että ne ovatkin hotellibisneksen käytössä. Ei ollut vielä läheskään huoneiden luovuttamisen aika ja asukkaat nukkuivatkin aivan sikeästi.

Tämä yksilö on ihan sekaisin;
kannuksen kaarevia päitä pilkistää kukan alaosasta
ja ylhäällä taas joku ulompi kehälehti liehuu hassusti.

Aquilegia x hybrida "Green Apples"

Aquilegia x hybrida "Green Apples"
Kesän 2013 kukkija nro 13

Kukinnot ovat lähes täysin valkoiset
nimestään huolimatta.

Green Applesin olen kasvattanut siemenestä keväällä 2005. Nykyinen kasvi on puolikas mökin pihalla kasvaneesta puskasta. Jakamisesta ja muutosta huolimatta tämä lajike on vuodesta toiseen reheväkasvuinen ja runsaasti kukkiva.

Aquilegia "Juurakon Hulda"

Aquilegia "Juurakon Hulda"
Kesän 2013 kukkija nro 12

Tämäkin on edelleen Kulta-akileijan tyttäriä. Vain ulommat kehälehdet ovat tumman lilat, ja muu osa kukkaa on valkoista tai hieman liukuvasti sinertävää.

Aquilegia "Juurakon Peilaileva Tytär"

Aquilegia "Juurakon Peilaileva Tytär"
Kesän 2013 kukkija nro 11

Tämä akileija on Aquilegia chrysantha "Yellow Queen"n jälkeläinen.
Ei uskoisi, kun siinä ei ole yhtään kokokeltaisen emonsa väriä.
Isältään perinyt paljon.

Aquilegia "Dekkari-Donna"

Aquilegia "Dekkari-Donna"
Kesän 2013 kukkija nro 10

Dekkari-Donna on Aquilegia chrysantha "Yellow Queen"n jälkeläinen, vaikka onkin hyvin paljon Firecrackerin näköinen. Upea kaunotar joka tapauksessa.

Aquilegia vulgaris "Petticoat Pink"

Aquilegia vulgaris "Petticoat Pink"
Kesän 2013 kukkija nro 9

Tämä yksilö on harvinainen tapaus akileijamaailmassa. Emo-Petticoat Pinkistä oli kulkeutunut siemen noin neljän metrin päähän kukkapenkissä. Nyt se kukkii, ja SE ON IHAN EMONSA NÄKÖINEN! Se ei olekaan mitenkään risteytynyt minkään muun lajin kanssa.

Aquilegia "Rajavartioston lemmikki"

Aquilegia "Rajavartioston lemmikki"
Kesän 2013 kukkija nro 8

Tämä tuntematonta alkuperää oleva risteymä kukkii tonttimme rajavyöhykkeellä. Siellä se sitkeästi ilman kunnollista hoitoa on sinnitellyt pari vuotta.

Erikoiset pystyt pienet kukat tällä kokonaisuudessaankin pienellä akileijalla on.

Aquilegia fragrans, Tuoksuakileija

Aquilegia fragrans, Tuoksuakileija
Kesän 2013 kukkija nro 7

Tuoksuakileija peilailee.

Tuoksuakileijani on keväällä 2005 siemenestä kasvatettu. Tämän tarina on hyvä esimerkki akileijojen kasvattamisesta. Silloin 2005 siemenpussin sisällöstä sain kasvamaan vain yhden taimen, mutta edelleen se kukoistaa. Kerran se on muutettu mukana uuteen puutarhaan, ja siitä olen muutaman jälkeläisen kasvattanut, joten nyt kukkapenkissäni on neljän tuoksuakileijan pikkurykelmä.

Akileijanäkämäsääsken toukat
lienevät imeskelleet väriä pois 
tästä isommasta ylemmästä kukinnosta.

Niin, ja sitten se tuoksu. Tämä akileija oikeasti tuoksuu. Sen tuoksu on hienostuneen mieto, hieman tunkkaisen makea. Parfyymitermeillä sanottaisiin ehkä sensuelli, huumaavan viettelevä kukkaistuoksu.

Viimekesäisessä tuoksuakileijan esittelytekstissä kerroin kirjatietona, että tuoksu on vihreän omenan ja kissanpissan sekoitusta. Höpö höpö! Tuo yllämainittu kuvaus on todellisempi. Tai sitten jotkut jalosukuiset karvatassut pissivät parfyymiä.

Tyri II:n helmat hulmuaa

Olin hätäinen tuon Tyri II:n kanssa  -  taas tänäkin keväänä. Kun kuvasin sen aiempaa tekstiäni varten, sen kukinto ei ollutkaan vielä ihan kokonaan auki.

Nyt sen punainen leninki hulmuaa leveänä parrasvalojen loisteessa. Hän taitaa ollakin joku kabareetanssija jossakin Iloisessa  Sinisessä Saluunassa.

Kuulettehan hänen keltaisten tanssikenkiensä kopseen!

Aquilegia "MiniLilian"

Aquilegia "MiniLilian"
Kesän 2013 kukkija nro 6

Viime keväänä ensimmäisen kerran huomasin tällaisen pikkukukkaisen risteymän, nyt se jälleen kukkii. Olen nimennyt sen terhakan pikkuruisen kukintonsa vuoksi MiniLilianiksi. Sen ulompia kehälehtiä somistaa nyt runsas siitepöly.

Aquilegia formosa, Tuliakileija

Aquilegia formosa, Tuliakileija
Kesän 2013 kukkija nro 5

Tämän tuliakileijan ostin tänä keväänä Vakka-Taimesta. Kasvin korkeus on noin 50 cm. Kukat ovat kooltaan pienehköt, ja niiden väri on sellaista erikoista punaista, jota on vaikea kuvailla ja kuvata. Lähinnä väri muistuttaa tummantiilenpunaisen eri sävyjä. Toisessa yksilössä on hieman vaaleammat sisemmät kehälehdet. Molemmilla on hyvin ulkonevat heteet.
Taitavat olla hieman erilaiset kuin mitä A.Riikonen alla kuvailee.

Antti Riikonen(Suomalainen perennakäsikirja WSOY 2001) kuvailee tuliakileijan kukintoa näin; "Kukat ovat 3-4 cm leveät ja sijaitsevat runsaskukkaisessa kerrannaistertussa 50 cm korkeiden varsien latvoissa. Ne muodostuvat viidestä keltaisesta terälehdestä, joiden mesikannus on lyhyehkö, punainen ja melko suora, sekä viidestä punaisesta, säteittäisestä ja terämäisestä verholehdestä."

Akileijan kukka rakenteeltaan on siis sellainen, että siinä on viisi ns. ulompaa kehälehteä ja niiden keskellä tai sisällä on viisi ns. sisempää mesikannusta. Taaksekaartuvat kannukset ovat jatkumoa sisemmille kehälehdille, eli ovat siis samaa kukan osaa. Käytetyt nimikkeet (terälehti, kehälehti, verholehti, mesikannus, kannukset)  vähän vaihtelevat puutarhuri-kirjoittajien mukaan. En tiedä sitten, mitkä ovat kaikkein oikeimmat viralliset nimitykset.

Aquilegia sibirica, Siperianakileija

Aquilegia sibirica, Siperianakileija
Kesän 2013 kukkija nro 4

Tämä siperianakileija on minulla ollut seitsemän vuotta uskollisesti kukkimassa.

Aquilegia "Tyri II"

Aquilegia "Tyri II"
Kesän 2013 kukkija nro 3

Tämä lajike on viime vuonna Tyrin kukkamarkkinoilta tuotu nimetön akileija, nimekseen se sai "Tyri II". Sen edeltäjä "Tyri" on hävinnyt, siis kuollut.

Kukan muotonsa tuo minulle mieleen tietynlaisen naistyypin; ns. päärynävartaloisen, jonka pitkät hiukset kauniisti hulmuavat tuulessa.

PS. Keksin siis ihan villisti nimiä niille akileijoille, jotka ovat risteymiä tai jostain muusta syystä en tiedä lajikkeen virallista nimeä. Nimittely on vain itseni hauskuttamista. No, nimien avulla tietysti helpommin pysyn perässä siitä kuka missäkin on. Numerointi olisi tylsempää; "... akileija nro  66 kukkii parhaillaan..."

Aquilegia vulgaris aff. "Heidin valkea"

Aquilegia vulgaris aff. "Heidin Valkea"
Kesän 2013 kukkija nro 2

"Heidin Valkean" hankin taimena tänä keväänä Vakka-Taimesta. Se on Vesa Muurisen tekemä risteytys. Minulla on aiemmin ollut Heidi -niminen akileija, joka oli vaaleanpunainen, mutta siinäkin oli todella hienostuneesti vihreää sävyä ulompien kehälehtien kärkiosissa niinkuin tässä vaaleassa kaunottaressa on.

Aquilegia flabellata, Japaninakileija

Aquilegia flabellata, Japaninakileija
Kesän 2013 kukkija nro 1

Japaninakileijat ovat yleensä varhaisimpia kukkijoita. Lisäksi ne taitavat olla aika viekkaita; ne hassuttavat nyt minua mennen tullen. Tämän tavallisimman japaninakileija - lajikkeen paikalla kukki viime vuonna  japaninakileija "Blackcurrant Ice" tai mahdollisesti se olikin "Rosea" tai "Cameo", japaninakileijoja molemmat.
Mutta tänä kesänä  kukintojen avauduttua huomasinkin, että se olikin siis joku ihan muu. Se on joku, joka on matkannut meille Virosta Tyrin kukkamarkkinoilta viime keväänä. Ei se mitään, tervetuloa vaan puutarhaani!

Viime kesänä Aquilegia viridiflorat olivat ensimmäisiä kukkijoita. Nyt sen molemmat lajikkeeni lienevät vuorotteluvapaalla, koska niissä ei näy edes kukkavarsien alkuja, ainakaan vielä.

Vanhoja akileijoja?

Tässä akileijojen kukkimista odotellessa kerron, että ViherPihassa 6/2013 julkaistiin Maatalouden tutkimuskeskuksen toive saada tietoja sellaisista sipulikasveista, perennoista ja pensaista, joita on kasvatettu jo 1940-luvulla. Jos Sinulla on siis esimerkiksi vanhoja akileijoja, niin www.mtt.fi/kasvigeenivarat -osoitteesta pääset auttamaan maatalous- ja puutarhakasvien geenivarojen säilyttämisessä Suomessa.

Lehtokotilo, mene pois!

Lehtokotilo,mene pois akileijapihaltamme!

Olin tänä keväänä aiemmin nähnyt kaupunkilaisessa puistossa tällaisiä jättikotiloita, joiden läpimitta oli noin kolme senttimetriä.

Ajattelin, että huh huh, onneksi maalla on vain niitä pieniä pikkuruisia kotiloita, jotka viime keväänä muutamaa akileijan lehtiruusuketta vioittivat ihan pienen pienellä nakertelullaan.

Mitä eilen näinkään?! Julkeasti ihan keskellä avointa pihaa mateli tuollainen jättikotilo. Hui kauhistus!

Myöhemmin näin muutaman lisää, ne olivat sellaisia keskikokoisia.

Toivottavasti ne ehtivät elämänsä viimeisinä sekuntteina viestittämään kavereilleen, että tälle pihalle ei kannata tulla.  Nehän rouskuttaisivat hetkessä niin akileijat kuin muutkin kasvit olemattomiin.

Pelkäänpä pahoin, että niin halutessaan nuo kotilot voittavat tämän kisan. Seuraavaksi joku lehtokotilo koputtaa oveen ja pyytää päästä kirjoittamaan oman näkemyksensä tähän blogiin.
Ne oikeasti näyttävät pystyvän vaikka mihin. Tavoitin äsken yhden kotilon neljänneltä portaalta, siis maasta laskettuna neljänneltä porrasaskelmalta ylöspäin. Ei olisi ollut enää pitkä matka sisälle. Kameraani en ainakaan lainaa niille.

Paras juttu

ViherPihassa 6/2013 kerrotaan, että  "Lukijat äänestivät ViherPihan 4/13 parhaaksi akileijoista kertovan jutun Muuntelun mestari".

Hyvä, hyvä akileijat!!!

GARDENS ILLUSTRATED; Choosing the best Aquilegias

Lehden kansikuva

Toukokuun 2013 GARDEN ILLUSTRATEDissa on artikkeli akileijoista otsikolla Parhaiden akileijojen valitseminen. Juttu on kahdeksansivuinen upeine kuvineen. Kuvat ovat Annaick Guittenyn ottamia.

Artikkelin kirjoittaja John Hoyland kertoo Lontoossa National Galleryssa olevasta maalauksesta; Rachel Ruysch`n "Flowers in a Vase". Liljojen, ruusujen ja pionien yläpuolella maljakossa komeilee akileijoja. Ne  näyttävät kuulemma niin eleganteilta, että tulee halu kasvattaa niitä.

Akileijojen siementen myyntipaikoista luetellaan mm. Chiltern Seeds, Plant World Seeds ja  Secrets Seeds.
Ja jos haluaa katsella paljon erilaisia hienoja akileijoja, niin kannattaa poiketa Carrie Thomasin paikkaan Touchwood Plants`iin Englannissa. Jos tuon National Collectionin kuvat riittävät, niin niitä löytyy sivuilta www.touchwoodplants.co.uk. Sieltä voi myös tilata siemeniä.

Jutussa esitellään runsaasti lajikkeita;
mm. tämä kuvan Aquilegia vulgaris var. stellata,
jolla on clematis-tyyppinen erittäin hienon värinen ja kuvioinen kukka.
Kerrotaan myös Vuoriakileijasta, Aquilegia longissimasta,
jonka kannukset voivat olla jopa 12 cm pitkät.

Akileijan taimiko? ei, ei ole!

Lehtoängelmän taimi

Sekoitan lehtoängelmän taimen helposti akileijan taimeen; puutarhamyymälässä innostuneesti tartuin taimipurkkiin, että siinäpä akileijalajike, jollaista en ole ennen nähnyt, erikoinen nimikin.

Lehtoängelmän nimi ruotsiksi on aklejruta. Sen tieteellinen nimi on Thalictrum aquilegiifoilum, ja se tarkoittaa "akileijalehtinen".  Lehtoängelmän kukat ovatkin sitten aivan erilaiset kuin akileijan kukat. 

Alla pari kuvaa, joissa tuo lehtoängelmän taimi istuu kahden erilaisen akileijan lehtiruusukkeen vieressä, eikö olekin yhdennäköisyyttä runsaasti?!

Blogini tekstissä 3.8.2012 Sekaisin akileijoista kirjoitin aiemmin tästä aiheesta luettuani norjalaisesta puutarhalehdestä lehtoängelmästä luullen sitä akileijaksi.  Alla oleva kuva on sen Norsk HAGE tidend 6/2012:n sivusta esittäen lehtoängelmän kukintoa.

Tämän tekstin lähteinä olen käyttänyt Karin Berglundin toimittamaa Unelmien puutarha -kirjaa (Otava 1996) ja Antti Riikosen Suomalainen perennakäsikirjaa (WSOY 2001).

Hilpeää heilastelua Helluntaina

             Herttaisia heiloja tarjolla  -  hurmaavia viettelijättäriä!

Vakka-Taimi; harvinaisten kasvien kultakaivos

Vakka-Taimesta löysin muutaman akileijalajikkeen, joita minulla ei vielä ole.
Kuvassa komeilee Vakka-Taimen Vesa Muurisen oma risteytys nimeltään Aquilegia vulgaris aff. "Heidin Valkea".
Sen vieressä ei suinkaan ole Heidin Valkean suojelemiseksi hankittu päivänvarjo, vaan se on perenna, jota ei ilmeisesti muualta löydä. Vakka-Taimessa sille on annettu suomenkieliseksi nimeksi Palmulehti.

Heidin Valkean lisäksi tein kaupat Aquilegia atratasta eli Sysiakileijasta, Aquilegia formosasta eli Tuliakileijasta ja Aquilegia einseleanasta eli Kivikkoakileijasta.

Akileija äidille

Hersyvää iloisuutta, lämpöä!

Barlowin suvun serkukset

Nora Barlowin lapsenlapset
kasvavat sulassa sovussa vielä samassa rasiassa.
Pian on kyllä aika aloittaa niiden itsenäistäminen.

Kirjanpitäjän sunnuntai

Väestölaskentaa! Pyhäpäivänä on hyvää aikaa kiertää kynän ja paperin kanssa puutarhassa.

Ja tulos on tässä: kahdeksankymmentäviisi (85) akileijanlehtiruusuketta on lähtenyt kasvuun jo nyt. Jokunen saattaa vielä piilotella mullan alla pitäen tarhuriaan jännityksessä.

Jänteviä sykeröitä

Sieltä niitä jälleen putkahtelee. Maasta nousee pikkuruisia akileijan lehtiruusukkeita.

Jäntevän varren päässä on ensin lehden alku kerällä, pallona.

Pienestä taimestakin voi aistia jo akileijakasvin voimakkuuden:" Täältä minä tulen... ja varokaa...hurmaan teidät tahtomattanekin".

Vapun akileija

Iloista Vappua!