Kinuskinen ja muut pikkuruiset

Puutarha on tähän aikaan vuodesta täynnä pieniä herkkuja; kasvien pienien alkujen terhakkuudessa on jotain niin valloittavaa. 

Akileijojeni tilanne näyttää yllättävän hyvältä. Talvi oli lähes lumeton, silti muutamia aikoja suojattomat kasvit joutuivat kokemaan yli kahdenkymmenen asteen pakkasia. Ja Seija -myrskyn kaatamat puut runnoivat muutamaa akileijapenkkiäni. Mutta siis näistä huolimatta maasta näyttää nousevan runsaasti lehtiruusukkeita.

Yksi kaikkein mukavimmista asioista on se, että mummolassa on kaikki todella hyvin! Nora Barlowin lapsenlapset ovat sietäneet talven kurjuudet, ja heitä on viisitoista serkusta, jotka ovat lähteneet kasvuun. Ja tämä tarkoittaa siis sitä, että mahdollisesti viisitoista erilaista uutta risteymää; uudenlaisia kukintoja on odotettavissa näissä Nora Barlowin jälkeläisistä otetuista siemenistä kasvatetuissa taimissa!!!

Joka kevät aina uudestaan ihastelen myös noiden lehtiruusukkeiden moninaisuutta; mitä erilaisia värejä ja muotoja!

Muistatteko vielä, että nämä kaunottaret ovat ehkä saaneet nimensä vedenkeräilytaipumuksensa vuoksi. Alla lainaus tämän blogini tekstistä 1.5.2012 "Aquilegia - vedenkeräilijä".
Ko. jutussa on pari timanttikuvaa lisää.

"Tämän tekstin tiedot olen noukkinut  listoillani olevasta Akleja  –blogista/Aquilegia/Historik (http://www.blogg.akleja.org ).Sen kirjoittajan löytämien tietojen mukaan aquilegia -nimi voisi tulla sanoista aqua = vesi jalegio = kerätä. Eli akileija on kukka, joka osaa keräillä vettä lehtiinsä ja kukkiinsa."

                                          Upeita timantteja lehtisyvennyksissä!

Katsokaa kuinka hienosti pikkupisaroita akileija on noukkinut lehden reunoihinsa!