Hautuumaat ovatkin kivoja paikkoja tutkia kasveja, sieltä voi löytyä jotakin todella vanhaa ja arvokasta. Kivien ja kasvien yhdistelmäkin on niin kaunis, syntyy levollinen ja arvokas tunnelma.
Eihän kuva vain ole Säkylän hautausmaalta...Siellä lepää mummoni Amanda, joka on syntynyt 1800-luvulla. Hän sai ainoan lapsensa, isäni varsin myöhäisellä iällä.
Valkoinen akileija, sitä voisin sinne istuttaakin, kun vihdoin ensi suvena teen matkaa isäni suvun juurille.
Saila, hautausmaat ja kasvitieteelliset puutarhat taitavat olla ainoita julkisia paikkoja Suomessa, joissa akileijoja näkee. Mm. Norjassa akileijoja oli yleisissä puistoissa ja istutuksissa kaupungilla. Minulla on jemmassa vielä parilta muulta hautausmaalta olevia akileijakuvia, joita lisäilen blogiini jossain vaiheessa.
Leena, valkoisesta akileijasta ja tummasta kivestä tulee hyvin arvokas ja juhlava vaikutelma!
Hautuumaat ovatkin kivoja paikkoja tutkia kasveja, sieltä voi löytyä jotakin todella vanhaa ja arvokasta. Kivien ja kasvien yhdistelmäkin on niin kaunis, syntyy levollinen ja arvokas tunnelma.
VastaaPoistaEihän kuva vain ole Säkylän hautausmaalta...Siellä lepää mummoni Amanda, joka on syntynyt 1800-luvulla. Hän sai ainoan lapsensa, isäni varsin myöhäisellä iällä.
VastaaPoistaValkoinen akileija, sitä voisin sinne istuttaakin, kun vihdoin ensi suvena teen matkaa isäni suvun juurille.
Raumalta? Minä olen kotoisin Luvialta. Ja kohta taas sinne lähdemme, meren rannalle.
VastaaPoistaSaila,
VastaaPoistahautausmaat ja kasvitieteelliset puutarhat taitavat olla ainoita julkisia paikkoja Suomessa, joissa akileijoja näkee. Mm. Norjassa akileijoja oli yleisissä puistoissa ja istutuksissa kaupungilla.
Minulla on jemmassa vielä parilta muulta hautausmaalta olevia akileijakuvia, joita lisäilen blogiini jossain vaiheessa.
Leena,
valkoisesta akileijasta ja tummasta kivestä tulee hyvin arvokas ja juhlava vaikutelma!