Sillä on kaunis heti juuristosta nouseva lehtiruusuke, joka voi olla yksivärinen vihreä tai kirjavan vihreä. Lehtien muoto vastaa lähinnä sormiliuskaista. Herttaisen kaunis muoto jokatapauksessa. Varsia akileija kasvattaa vasta sitten, kun se on päättänyt kukkia. Kukkavarret voivat olla hyvin eri pituisia; noin kymmenestä sentistä metriseen hujoppiin. Siis tietyillä lajeilla on aina suurinpiirtein saman pituiset kukkavarret. Niin itsenäisiä ja omapäisiä kaunottaria akileijat eivät ole, että voisivat itse pättää, että tänä kesänäpä kasvankin metrin mittaiseksi, jotta pystyn flirttailemaan naapurin aidan takana olevien ritarinkannusten kanssa. Ehei, jos lajille on suotu viidentoista senttimetrin kukkavarsi, niin suurinpiirtein sellaisena se pysyy kesästä toiseen, viihtyipä siinä tai ei.
Mutta sitten se kukka. Aiemmin olen puhunut päällys- ja alushameista. Oikeasti kukassa on viisi ns. ulompaa kehälehteä ja niiden keskellä tai sisällä on viisi ns. sisempää mesikannusta. Kukinnan jälkeen kehittyy sitten viisi siemenkotaa tai -palkoa. Suurimmassa osassa akileijan kukkia on edellä mainitut kehälehdet ja mesikannukset, ja sitten vielä viisi kannusta, jotka voivat olla eri lajeilla eri pituisia ja eri tavalla kaartuvia. Joidenkin mielestä akileijan kukan koristeellisuus on juuri noiden kaartuvien pitkien kannusten ansiota.
Joillakin lajeilla on toisenlaiset kukat; mm. clematis-tyyppinen, jossa ei ole kannuksia ollenkaan, ja on vain runsas joukko kehälehtiä. Mm. Aquilegia "Nora Barlow" omaa tällaisen kukkamuodon. Ja sitten kerrannaisuus; joillakin on vain yksi silkkinen alushame ja yksi samettinen päällyshame, mutta joillakin on lukuisia kerroksia alushameita ja päällyshameitakin. Mm. Aquilegia vulgaris "Pompons":lla on niin monta kerrosta, ettei alus- ja päällyshelmoja erota toisistaan; sen kukinto saattaakin näyttää ihan pallolta.
Kukkien värityksessä taas taitaa esiintyä kaikkia mahdollisia eri värejä erilaisissa yhdistelmissä.
Tuo kukkien kerrannaisuus saattaa muuten vaihdella vuodesta toiseen, vaikka kukkavarren pituus, lehtiruusukkeen ominaisuudet tai kukan väritykset eivät juuri vaihtelekaan. Kukan kerrannaisuuuden suhteen akileijoilla itsellään näyttää olevan määräysvalta, ei akileijan kasvattajalla.
Tutkimukset vaihtelun syistä ovat vielä kesken. Kerrannaisuuden vaihtelu voi johtua kesän lämpötilasta(tarvitaan enemmän tai vähemmän lämmintä päälle), kulloisestakin muodista(onko pinnalla brittiläinen vai espanjalainen suuntaus), linjoista(näyttääkö paksuissa hameissa lihavalta), kasvin iästä(pukeutuako tyttömäiseen röyhelöön vai ladylike- linjakkuuteen), taloudellisesta nousu- tai laskukaudesta(minkä verran on vara hankkia kangasta) tai jostakin aivan muusta yhtä ihmeellisestä asiasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.