 |
Tuossa kuvassa suikeroalpi yrittää ottaa pääosan, mutta päätähti on kyllä akileijan pikkulehtiruusuke, jossa isoimmat lehdet ovat kahden senttimetrin kokoisia.
Nämä ovat Meksikonakileijaa (Aquilegia skinneri), jotka kasvavat 45 cm korkeaksi, ja tekevät kirkkaat punakeltaiset kukat. Olen istuttanut ne poikkeuksellisesti sekaisin Alppipiikkiputken (Eryngium bourgatii) taimien kanssa samalle alueelle. Molemmat kasvatin viime keväänä siemenestä. Ja nyt kesällä 2012 ne kukkivat ensimmäistä kertaa, siis toivottavasti tulevat kukkimaan. Minulla on ollut Aquilegia skinneriä aiemmissa pihoissani, mutta ei vielä nykyisessäni.
 |
| Tässä ihan pieniä lehtien alkuja; vielä vauvan vaaleanpunaisia. |
 |
| Ja tässä sitten jo niitä isompia, parisenttisiä lehtiä. Mutta nyt on siis vasta maaliskuu, ja vielä voi tulla pakkasta, lunta, jäätä... ja nuo syksyllä huolimattamasti suojaamani ja jo kasvunsa aloittaneet kasvit ovat vaarassa. Oikeaoppisesti niitä pitäisi nyt jotenkin suojella. Mutta minä en pysty! En pysty heittämään noiden taimien päälle haravointitavaraa, tai maatunutta haketta, en edes lunta. Minusta tuntuisi pahalta tehdä niin. Pieni kasvi on suurella innokkuudella ja elämänvoimalla nostanut päätään hihkuen että hei, täältä minä tulen, ja sitten minä heittäisin lapiollisen moskaa tai jääkylmää lunta niskaan. Ei, en pysty! Täytyy vain toivoa suopeita ilmoja! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.