Tyri II:n helmat hulmuaa

Olin hätäinen tuon Tyri II:n kanssa  -  taas tänäkin keväänä. Kun kuvasin sen aiempaa tekstiäni varten, sen kukinto ei ollutkaan vielä ihan kokonaan auki.

Nyt sen punainen leninki hulmuaa leveänä parrasvalojen loisteessa. Hän taitaa ollakin joku kabareetanssija jossakin Iloisessa  Sinisessä Saluunassa.

Kuulettehan hänen keltaisten tanssikenkiensä kopseen!

Aquilegia "MiniLilian"

Aquilegia "MiniLilian"
Kesän 2013 kukkija nro 6

Viime keväänä ensimmäisen kerran huomasin tällaisen pikkukukkaisen risteymän, nyt se jälleen kukkii. Olen nimennyt sen terhakan pikkuruisen kukintonsa vuoksi MiniLilianiksi. Sen ulompia kehälehtiä somistaa nyt runsas siitepöly.

Aquilegia formosa, Tuliakileija

Aquilegia formosa, Tuliakileija
Kesän 2013 kukkija nro 5

Tämän tuliakileijan ostin tänä keväänä Vakka-Taimesta. Kasvin korkeus on noin 50 cm. Kukat ovat kooltaan pienehköt, ja niiden väri on sellaista erikoista punaista, jota on vaikea kuvailla ja kuvata. Lähinnä väri muistuttaa tummantiilenpunaisen eri sävyjä. Toisessa yksilössä on hieman vaaleammat sisemmät kehälehdet. Molemmilla on hyvin ulkonevat heteet.
Taitavat olla hieman erilaiset kuin mitä A.Riikonen alla kuvailee.

Antti Riikonen(Suomalainen perennakäsikirja WSOY 2001) kuvailee tuliakileijan kukintoa näin; "Kukat ovat 3-4 cm leveät ja sijaitsevat runsaskukkaisessa kerrannaistertussa 50 cm korkeiden varsien latvoissa. Ne muodostuvat viidestä keltaisesta terälehdestä, joiden mesikannus on lyhyehkö, punainen ja melko suora, sekä viidestä punaisesta, säteittäisestä ja terämäisestä verholehdestä."

Akileijan kukka rakenteeltaan on siis sellainen, että siinä on viisi ns. ulompaa kehälehteä ja niiden keskellä tai sisällä on viisi ns. sisempää mesikannusta. Taaksekaartuvat kannukset ovat jatkumoa sisemmille kehälehdille, eli ovat siis samaa kukan osaa. Käytetyt nimikkeet (terälehti, kehälehti, verholehti, mesikannus, kannukset)  vähän vaihtelevat puutarhuri-kirjoittajien mukaan. En tiedä sitten, mitkä ovat kaikkein oikeimmat viralliset nimitykset.

Aquilegia sibirica, Siperianakileija

Aquilegia sibirica, Siperianakileija
Kesän 2013 kukkija nro 4

Tämä siperianakileija on minulla ollut seitsemän vuotta uskollisesti kukkimassa.

Aquilegia "Tyri II"

Aquilegia "Tyri II"
Kesän 2013 kukkija nro 3

Tämä lajike on viime vuonna Tyrin kukkamarkkinoilta tuotu nimetön akileija, nimekseen se sai "Tyri II". Sen edeltäjä "Tyri" on hävinnyt, siis kuollut.

Kukan muotonsa tuo minulle mieleen tietynlaisen naistyypin; ns. päärynävartaloisen, jonka pitkät hiukset kauniisti hulmuavat tuulessa.

PS. Keksin siis ihan villisti nimiä niille akileijoille, jotka ovat risteymiä tai jostain muusta syystä en tiedä lajikkeen virallista nimeä. Nimittely on vain itseni hauskuttamista. No, nimien avulla tietysti helpommin pysyn perässä siitä kuka missäkin on. Numerointi olisi tylsempää; "... akileija nro  66 kukkii parhaillaan..."

Aquilegia vulgaris aff. "Heidin valkea"

Aquilegia vulgaris aff. "Heidin Valkea"
Kesän 2013 kukkija nro 2

"Heidin Valkean" hankin taimena tänä keväänä Vakka-Taimesta. Se on Vesa Muurisen tekemä risteytys. Minulla on aiemmin ollut Heidi -niminen akileija, joka oli vaaleanpunainen, mutta siinäkin oli todella hienostuneesti vihreää sävyä ulompien kehälehtien kärkiosissa niinkuin tässä vaaleassa kaunottaressa on.

Aquilegia flabellata, Japaninakileija

Aquilegia flabellata, Japaninakileija
Kesän 2013 kukkija nro 1

Japaninakileijat ovat yleensä varhaisimpia kukkijoita. Lisäksi ne taitavat olla aika viekkaita; ne hassuttavat nyt minua mennen tullen. Tämän tavallisimman japaninakileija - lajikkeen paikalla kukki viime vuonna  japaninakileija "Blackcurrant Ice" tai mahdollisesti se olikin "Rosea" tai "Cameo", japaninakileijoja molemmat.
Mutta tänä kesänä  kukintojen avauduttua huomasinkin, että se olikin siis joku ihan muu. Se on joku, joka on matkannut meille Virosta Tyrin kukkamarkkinoilta viime keväänä. Ei se mitään, tervetuloa vaan puutarhaani!

Viime kesänä Aquilegia viridiflorat olivat ensimmäisiä kukkijoita. Nyt sen molemmat lajikkeeni lienevät vuorotteluvapaalla, koska niissä ei näy edes kukkavarsien alkuja, ainakaan vielä.

Vanhoja akileijoja?

Tässä akileijojen kukkimista odotellessa kerron, että ViherPihassa 6/2013 julkaistiin Maatalouden tutkimuskeskuksen toive saada tietoja sellaisista sipulikasveista, perennoista ja pensaista, joita on kasvatettu jo 1940-luvulla. Jos Sinulla on siis esimerkiksi vanhoja akileijoja, niin www.mtt.fi/kasvigeenivarat -osoitteesta pääset auttamaan maatalous- ja puutarhakasvien geenivarojen säilyttämisessä Suomessa.

Lehtokotilo, mene pois!

Lehtokotilo,mene pois akileijapihaltamme!

Olin tänä keväänä aiemmin nähnyt kaupunkilaisessa puistossa tällaisiä jättikotiloita, joiden läpimitta oli noin kolme senttimetriä.

Ajattelin, että huh huh, onneksi maalla on vain niitä pieniä pikkuruisia kotiloita, jotka viime keväänä muutamaa akileijan lehtiruusuketta vioittivat ihan pienen pienellä nakertelullaan.

Mitä eilen näinkään?! Julkeasti ihan keskellä avointa pihaa mateli tuollainen jättikotilo. Hui kauhistus!

Myöhemmin näin muutaman lisää, ne olivat sellaisia keskikokoisia.

Toivottavasti ne ehtivät elämänsä viimeisinä sekuntteina viestittämään kavereilleen, että tälle pihalle ei kannata tulla.  Nehän rouskuttaisivat hetkessä niin akileijat kuin muutkin kasvit olemattomiin.

Pelkäänpä pahoin, että niin halutessaan nuo kotilot voittavat tämän kisan. Seuraavaksi joku lehtokotilo koputtaa oveen ja pyytää päästä kirjoittamaan oman näkemyksensä tähän blogiin.
Ne oikeasti näyttävät pystyvän vaikka mihin. Tavoitin äsken yhden kotilon neljänneltä portaalta, siis maasta laskettuna neljänneltä porrasaskelmalta ylöspäin. Ei olisi ollut enää pitkä matka sisälle. Kameraani en ainakaan lainaa niille.

Paras juttu

ViherPihassa 6/2013 kerrotaan, että  "Lukijat äänestivät ViherPihan 4/13 parhaaksi akileijoista kertovan jutun Muuntelun mestari".

Hyvä, hyvä akileijat!!!

GARDENS ILLUSTRATED; Choosing the best Aquilegias

Lehden kansikuva

Toukokuun 2013 GARDEN ILLUSTRATEDissa on artikkeli akileijoista otsikolla Parhaiden akileijojen valitseminen. Juttu on kahdeksansivuinen upeine kuvineen. Kuvat ovat Annaick Guittenyn ottamia.

Artikkelin kirjoittaja John Hoyland kertoo Lontoossa National Galleryssa olevasta maalauksesta; Rachel Ruysch`n "Flowers in a Vase". Liljojen, ruusujen ja pionien yläpuolella maljakossa komeilee akileijoja. Ne  näyttävät kuulemma niin eleganteilta, että tulee halu kasvattaa niitä.

Akileijojen siementen myyntipaikoista luetellaan mm. Chiltern Seeds, Plant World Seeds ja  Secrets Seeds.
Ja jos haluaa katsella paljon erilaisia hienoja akileijoja, niin kannattaa poiketa Carrie Thomasin paikkaan Touchwood Plants`iin Englannissa. Jos tuon National Collectionin kuvat riittävät, niin niitä löytyy sivuilta www.touchwoodplants.co.uk. Sieltä voi myös tilata siemeniä.

Jutussa esitellään runsaasti lajikkeita;
mm. tämä kuvan Aquilegia vulgaris var. stellata,
jolla on clematis-tyyppinen erittäin hienon värinen ja kuvioinen kukka.
Kerrotaan myös Vuoriakileijasta, Aquilegia longissimasta,
jonka kannukset voivat olla jopa 12 cm pitkät.

Akileijan taimiko? ei, ei ole!

Lehtoängelmän taimi

Sekoitan lehtoängelmän taimen helposti akileijan taimeen; puutarhamyymälässä innostuneesti tartuin taimipurkkiin, että siinäpä akileijalajike, jollaista en ole ennen nähnyt, erikoinen nimikin.

Lehtoängelmän nimi ruotsiksi on aklejruta. Sen tieteellinen nimi on Thalictrum aquilegiifoilum, ja se tarkoittaa "akileijalehtinen".  Lehtoängelmän kukat ovatkin sitten aivan erilaiset kuin akileijan kukat. 

Alla pari kuvaa, joissa tuo lehtoängelmän taimi istuu kahden erilaisen akileijan lehtiruusukkeen vieressä, eikö olekin yhdennäköisyyttä runsaasti?!

Blogini tekstissä 3.8.2012 Sekaisin akileijoista kirjoitin aiemmin tästä aiheesta luettuani norjalaisesta puutarhalehdestä lehtoängelmästä luullen sitä akileijaksi.  Alla oleva kuva on sen Norsk HAGE tidend 6/2012:n sivusta esittäen lehtoängelmän kukintoa.

Tämän tekstin lähteinä olen käyttänyt Karin Berglundin toimittamaa Unelmien puutarha -kirjaa (Otava 1996) ja Antti Riikosen Suomalainen perennakäsikirjaa (WSOY 2001).

Hilpeää heilastelua Helluntaina

             Herttaisia heiloja tarjolla  -  hurmaavia viettelijättäriä!

Vakka-Taimi; harvinaisten kasvien kultakaivos

Vakka-Taimesta löysin muutaman akileijalajikkeen, joita minulla ei vielä ole.
Kuvassa komeilee Vakka-Taimen Vesa Muurisen oma risteytys nimeltään Aquilegia vulgaris aff. "Heidin Valkea".
Sen vieressä ei suinkaan ole Heidin Valkean suojelemiseksi hankittu päivänvarjo, vaan se on perenna, jota ei ilmeisesti muualta löydä. Vakka-Taimessa sille on annettu suomenkieliseksi nimeksi Palmulehti.

Heidin Valkean lisäksi tein kaupat Aquilegia atratasta eli Sysiakileijasta, Aquilegia formosasta eli Tuliakileijasta ja Aquilegia einseleanasta eli Kivikkoakileijasta.

Akileija äidille

Hersyvää iloisuutta, lämpöä!

Barlowin suvun serkukset

Nora Barlowin lapsenlapset
kasvavat sulassa sovussa vielä samassa rasiassa.
Pian on kyllä aika aloittaa niiden itsenäistäminen.

Kirjanpitäjän sunnuntai

Väestölaskentaa! Pyhäpäivänä on hyvää aikaa kiertää kynän ja paperin kanssa puutarhassa.

Ja tulos on tässä: kahdeksankymmentäviisi (85) akileijanlehtiruusuketta on lähtenyt kasvuun jo nyt. Jokunen saattaa vielä piilotella mullan alla pitäen tarhuriaan jännityksessä.

Jänteviä sykeröitä

Sieltä niitä jälleen putkahtelee. Maasta nousee pikkuruisia akileijan lehtiruusukkeita.

Jäntevän varren päässä on ensin lehden alku kerällä, pallona.

Pienestä taimestakin voi aistia jo akileijakasvin voimakkuuden:" Täältä minä tulen... ja varokaa...hurmaan teidät tahtomattanekin".

Vapun akileija

Iloista Vappua!

Puoli sataa serkusta

Nora Barlowin lapsenlapsia ilmaantuu koko ajan lisää; nyt niitä alkaa olla jo viitisenkymmentä. 

Kaikki ovat vasta ihan pikkuruisia taimia, joten vielä en kovin lujasti hurraata huuda. Mutta voi olla, että saan ihan sievoisen kokoelman uusia risteymiä.



Ja sitten kiitos teidän lämpimien ajatusten; se pienenpieni risteytystaimi on vielä hengissä yhden sirkkalehden voimin ja se on saanut kaverin.
Nyt tuossa rasiassa sinnittelee kaksi pientä tainta.

Suuri pieni onni

 

Viime kesänä aloitin harjoitella omien risteytysten tekemistä. Yksi kokeilu oli pensselöidä Firecrackeriin (vas.) dahurianakileijan, viridiflora "Suklaasotilaan"(oik.) siitepölyä. Tarkemmin olen kertonut ko. keinosiemennyksestä 19.elokuuta 2012 tekstissä Risteyttämisyritys;...

Todellisuudessa en ole ollut kovin toiveikas, koska tuosta yrityksestä saamani siemenet olivat jotenkin lituskaisia, ei pulleita kiiltäviä. Mutta niistä oli nyt kuitenkin ilmestynyt yksi pieni taimi eilen.

Iski paniikki. Miten kestän tämän jännityksen; kaikki vaiheet siihen saakka, kun se alkukesästä 2014 aloittaisi kukintansa. Nukkuisinko sitten sen vieressä, jotta varmasti heti näkisin avautuvan kukan?

Ja hyvänen aika, minähän nyt ihan oikeasti voisin antaa nimen uudelle lajikkeelle, nimetä ihan virallisesti. Niinkuin eräs lajike aikoinaan on saanut nimensä Charles Darwinin pojantyttären mukaan; Nora Barlow.

Pitäisikö uuden lajikkeen ensimmäinen yksilö vakuuttaa? Mikähän sen vakuutusarvo olisi?

Tämän tekstin otsikon pieni -sana viittaa onnen lyhytaikaisuuteen. Tuon pikkuruisen taimen toinen parimillinen sirkkalehti on viimetuntien aikana kellastunut kokonaan, ja toisessakin sirkkalehdessä on keskellä ruskea täplä. Maailma taitaa menettää uuden upean kaunottaren. Enkä voi tehdä mitään tuon pikkuisen auttamiseksi; valoa ja vettä pitäisi sopivassa määrin hänellä olla. Voi pientä! Minkähänlainen siitä olisi tullut?!

Vallankumous

Lukijoideni kannustamana, suorastaan yllyttämänä päätin antaa tukeni suurelle vallankumoukselle, joka viime päivinä on käynnistynyt. 

Nimittäin akileija on päättänyt syöstä ruusun valtaistuimeltaan.

Ensimmäinen askel oli tämän päivän julistaminen Kirjan ja akileijan päiväksi.

Vaivihkaa tulee tapahtumaan muita muutoksia, joista vasta pieni osa on tiedossa.

Tästä lähtien ei pienelle lapselle enää toivoteta ruusuista tulevaisuutta vaan akileijaista tulevaisuutta.

Tuoreelle ylioppilaalle ojennetaan lakkiaisakileija (tämä oli Sailan idea).

Prinsessa Akileijasen käy suudelmallaan herättämässä sinisilmäinen Ritari Kannuksinen.

Irwinin kappaleessa lauletaan Rentun akileijasta.

Ja monen viikon kivuista ja säryistä kärsinyt tätini poti vyöakileijaa.

Kirjan ja akileijan päivä 23.4.

Ihan yhtä hyvin voisi olla kirjan ja akileijan päivä, ei ruusulla mikään etuoikeus saisi tälläisiin tempauksiin olla!


Kesäisempi ajankohta olisi tietysti helpompi kirjan ja akileijan päivälle, jotta oikeitakin akileijoja löytyisi ojennettavaksi.


Päivän perinne on siis se, että miehet lahjoittavat naisille akileijoja, akileijan taimia, akileijan siemeniä, akileijakirjoja, akileijankuvia tai miksei ruusujakin, jos noita edellä mainittuja ei ole saatavilla, ja naiset ojentavat miehille kirjoja.

Toinen lehtijuttu akileijoista

KOTI JA PUUTARHA 1/2013 -lehdessä oli artikkeli akileijoista otsikolla Huoleton VILLIKKO.

Jutussa kerrotaan, että "pohjoisella pallonpuoliskolla kasvaa noin 70  erilaista akileijalajia".

Akileijojen seuraksi suositellaan kurjenpolvia ja poimulehtiä sekä unikoita ja iiriksiä.

Myöhemmin artikkelissä luetellaan lisää kasveja, jotka sopivat akileijojen seuraan; ukkolaukka, lemmikki ja orvokki.

Jutun yhteydessä on myös kuva nukenakileijasta, jota harvoin näkee suomalaisissa puutarhoissa. Itse näin sellaisia Tromssassa viime kesänä.

Tuo villikko -vertauskuva tuo mieleeni tuuliviirimäisen teinitytön. Ei akileijat sellaisia ole!
Akileijat ovat erittäin itsetietoisia kuningattaria, aikuisia naisia, jotka määrätietoisesti ovat vallattomia ja vähän huikentelevaisia!

Uutisia - hyviä uutisia

Barlowin Norasta 
tulee mummi!

Nora Barlow saa lapsenlapsia
- useita; 

muutama pikkutaimi on jo tulossa.

ViherPihan juttu

ViherPihan numerossa 4/2013 on "Intohimona" -sarjassa esittelyssä akileijat.

Artikkeli "Muuntelun mestari" on toimittaja, puutarhuri Anna Ahon kirjoittama, ja kuvat ovat puutarhavalokuvaaja Hanna Marttisen ottamia.

Skinnereitä selin

Aquilegia skinneri "Tequila Sunrise":ien selkämyspuoletkin ovat niin kiehtovia;
värikuvioita on aivankuin ne olisivat kukinnon verisuonia!

Tämän tekstin kaikki kukinnot ovat meksikonakileijan eli skinnerin alalajin samasta siemenpussista syntyneitä!

Herttaiset väriyhdistelmät!

Tässä kyytiläisenä puusta lentänyt.....koivunko norkosta?

Selkeälinjainen kaunotar myös selästään!

Akileijan siementen talvi päättyi

Tänään siirsin kolme rasiallista kylvömultaan istutettuja akileijan siemeniä kuistilta huoneen lämpöön,
tervetuloa uudet kaunottaret kevääseen ja kesään!

Talvi eli kylmäkäsittely saa nyt jäädä taakse.
Aikamoinen vajaan parin kuukauden talvi se noilla siemenillä on ollutkin;  yli parinkymmenen asteen pakkasia ja nyt viimeisen kuukauden aikana hurja vaihtelu lämpötilassa eri vuorokauden aikoina.

10.2.2013 -tekstissäni olen kertonut, mitä tänä keväänä yritän kasvattaa.
Uusia lumoojattaria voisi syntyä mm. viereisen kuvan Nora Barlowin jälkeläiselle, joka itsekin on jo risteytymä. Sen ympärillä on kasvanut monenlaisia lajikkeita, joten - aah miten jännittävää - noista jälkeläisistä voisi tulla vaikka minkä näköisiä!!!

Ensin nyt kyllä alan jännittämään sitä, että itävätkö siemenet......
sen jälkeen, että selviävätkö taimet aikuiseksi....
jne.

2.pääsiäispäivän akileijat

Kulta-akileijat, Firecracker ja tavallinen sinilila lehtoakileija toivottavat mukavaa Pääsiäisen jatkoa!

Pääsiäispäivän akileija

Pääsiäisyö on takana.
Missähän tuo lammas on hengissä olemistaan juhlinut?

Pitkäperjantain akileijat

Pääsiäiskukko juuttuneena ihailemaan
risteymää nimeltä "Namunen" (ylh.)
ja Aquilegia x hybrida "Firecracker"ia (alh.).

Minna Canthin päivän akileija

Hurmaavat viettelijättäret valloittavat estraadin!

Tänään ilmestynyt ViherPiha -lehden nro 3/2013 kertoo etukäteistietona, että seuraavassa lehden numerossa esitellään akileijoja!

Tältä näyttää tämänpäiväinen lehti.

Lääkkeeksi? - ei kai nyt sentään!

Akileijaa on viljelty Pohjoismaissa rohtokasvina keskiajalla. Munkkien kerrotaan tuoneen ne tänne pohjolaan nimenomaan lääketarkoituksessa. En edes luettele tässä niitä vaivoja, joihin akileijan on väitetty auttavan, koska myrkyllisyytensä vuoksi sitä ei voi oikeasti suositella edes ulkoisestikaan nautittavaksi.

 Geranium kirjoittaa näin 559m2 -blogissaan:
"Suomessa lehtoakileijaa on kasvatettu jo 1600-luvun puolivälissä. Maan ainoa lääkäri, Elias Tillandz(1630-1693), viljeli akileijoja Turun akatemian puutarhassa lääketieteen tarkoituksiin."