torstai 24. toukokuuta 2012

Aquilegia viridiflora "Chocolate Soldier"

                                                                                           
                                                                  Tämän kevään ensimmäista kukkijaa minulla on kaksi yksilöä, joissa on hieman erilaiset värisävyt; toinen on selvästi vihreämpi versio. Molempien pitäisi olla tuota Suklaasotilasta. Minulla on aikoinaan ollut viridifloraa ilman tuota soturi -lisämäärettä, ja se näytti samalta kuin tuo vasemmanpuoleinen kukka.

Kukat ovat pieniä, vain 1,5 - 2 cm korkeita. Ja kukkavarretkin ovat vain noin 15 cm pitkiä. Lehdistö on tummanvihreää, ehkä aavistuksen sinivihreää, ja muodoltaan lehdet ovat tavallista koristeellisemmat, pitsimäiset.

Lainaan jälleen  Karin Berglundin kirjaa Unelmien kotipuutarha(Otava 1996).
"Aquilegia viridiflora lienee erikoisin ja ehkä kaunein kaikista akileijoista. Se on itäaasialainen laji, joka on peräisin muun muassa Altai -vuoristosta. Sen jokainen yksityiskohta on hienostunut. Tuoksuva kukka on mustanruskea ja sen pitkät kaarevat kannukset ovat vaalean jadenvihreitä. Nuokkuvat heteet ovat kuin sievä keltainen tupsu."

Tämä akileija on kallein aarteeni.
Pidän sitä ehdottomasti kauneimpana  ja hienoimpana akileijana.

3 kommenttia:

  1. Minulla on tätä myös, mutta se on kasvanut ilmeisesti liian varjoisassa paikassa. Nyt nostin sen purkkiin ja mietin sopivaa kasvupaikkaa. Millaisessa paikassa se sulla kasvaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla nuo molemmat kasvit kukkivat viime kesänä melko varjoisassa paikassa. Toisen siirsin tänä keväänä valoisampaan ehkä puolivarjoiseen paikkaan. Kumpikaan noista ei tänä kesänä ole kukkinut vaan laajentanut lehvästöään ihan niinkuin se pystyisi leviämään muutenkin kuin siemenestä(?).
      Eli en osaa oikein varmasti Sinulle vastata, mutta edelleen oletan enemmän varjoisassa viihtyvän. Millaistahan siellä itä-aasialaisissa vuoristoissa on, kun sieltä ovat kotoisin?

      Poista
    2. Mielenkiintoista, olipa hyvä kun tämä tuli puheeksi, raukka olisi varmasti muuten joutunut liian kovaan paahteeseen;) Minulla oli tuossa kasvihuoneen päädyssä noita useita siemenestä kasvaneita taimia ja kukkivatkin siinä aluksi, kunnes särkynyt sydän otti vallan ja on nyt monena vuonna levittänyt oksansa niin leveälle ja tuuheina, että niiden alle on tuskin päässyt valon pilkahdustakaan:D Nyt huomasin hädissäni, että vain yksi taimi oli elossa, joten pikainen paikan vaihtaminen on kyllä tarpeen. Laitankin tämän sellaiseen puoli varjoon, missä ei porota, mutta ei mikään kasvi myöskään varjostaisi liikaa! Sotilaalla oli muuten mahtavat paksut juuret, olin ihan yllättynyt kun taimen kokoon nähden odotin löytäväni joitakin ohuita haituvia;)

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.