lauantai 4. helmikuuta 2012

Presidenttiakileijat

Ensin tilannekatsaus. Ainakin nämä Aquilegia caerulea - Hybr. "Rotstern" -akileijat näyttävät vielä tukevasti nukkuvan hangen alla. Joku pupu-eläin on käynyt tassuillaan ottamassa tuntumaa alla lepäileviin kaunottariin. Jotain kihelmöintiä käpälöissä on varmaan tuntunut.

Huomenna valitsemme Suomen tasavallalle uuden presidentin. Olen tässä pohdiskellut sellaista, että mitkä akileijat kuvaisivat hyvin kumpaakin herrasmiestä, kumpaakin presidenttiehdokasta. Kukinnon täytyisi olla iso ja tyylikäs. Helmihyasintin sinistä ja pienesti valkoista väriä kantava Aquilegia sibirica eli Siperianakileija voisi edustaa Sauli Niinistöä. Pekka Haavisto voisi olla taas kuin Aquilegia caerulea "Blue Star" hennon vaaleansinisin ja valkoisin kukinnoin. Molemmat yhtä ylväitä ja hienoja kukkia, ensimmäinen ehkä hivenen konservatiivisempi lajike, jälkimmäinen jotenkin nuorekkaampi. Siperianakileija on lyhyempi; noin nelikymmensenttinen kasvi, Blue Star ainakin kuusikymmentä senttimetriä pitkä. Blue Starin kannukset ovat uljaan pitkät, Siperianakileijan lyhyemmät ja käyremmät. Jaa, sopiikos tämä nyt sitten ........
Hei, joku tässä koko ideassa nyt ontuu, joku asia nyt vaivaa minua???????
Nyt tiedän, akileijat ovat minun mielestä naisia, tämän jutun runko romahti juuri nyt !!!!!
Akileijat eivät ole naisia sillä tavalla niinkuin osmankäämeistä voisi sanoa, että ne ovat miehiä. Ei ei, vaan jotenkin akileija-kasvin kokonaisuus on naisellinen. Ei vain sen koristeellinen ja korunomainen ulkomuoto, vaan myös sen toiminta, teot. Se heräilee keväällä itseään pörhistellen, se juo ja syö, ottaa auliisti vastaan mehiläiset ja muut pullean pörhöiset lentelijät, huiskii jälkeläisiä ympärilleen ja kauniisti niiaten poistuu taas talviunille. Mutta eivät nämäkään ominaisuudet vielä selitä kaikkia niiden naisellisuudesta. On vielä jotain muutakin; henkisyyttä, houkuttelevuutta, tms. Seireenien tavoin ne vetävät vastustamattomasti puoleensa ja vangitsevat luokseen, niiden luota pitää riuhtaista itsensä pois, eikä se taianomainen lumous sittenkään haihdu pitkään aikaan, jos koskaan.


Ai niin, onhan meillä vielä Tarja Halonen.  
Hän voisi olla Aquilegia chrysantha "Yellow Queen",
suomenkieliseltä nimeltään Kulta-akileija.
Sillä on hurmaavan iso keltainen kukinto todella pitkin ja sivistyneesti kaartuvin kannuksin.


Ensi kesänä toivottavasti ilmaantuu taas uusia risteytyksiä. Niistä komeimmalle annan tulevan uuden presidenttimme nimen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.