Akileijat ja eläimet; kimalaiskuoriainen

Kimalaiskuoriainen näyttää hämäävästi kimalaiselta, 
ja sen kroppaa peittääkin pehmeä karvapeite.

Suosittua seuraa

Palavaa rakkautta!

Perhepotretit; Aquilegia "Nora Barlow"

Emokasvi Aquilegia "Nora Barlow",
josta otetuista siemenistä kasvoi alla olevat neljä jälkeläistä.

            


                                 

Talviuneen peitellyt

Kaikki akileijani ovat nyt hyvin peitelty; kylmyys ja pimeys voi tulla.

Suurimmasta osasta akileijapuskia olen leikannut kukkavarret poikki, joten niistä täytyi huolella katsoa, että onttoja kukkavarrentynkiä ei ollut sojottamassa kohti taivasta ja siis myös kohti sadetta, jolloin ne mehupillin tavoin imisivät veden kasvin juuristoon. Talvella jäätyessään tuo vesi saattaisi tappaa kasvin. Joten noiden leikattujen yksilöiden kukkavarren pätkät taittelin maata pitkin ennenkuin kasasin päälle kerroksen haravoituja lehtiä.

Leikkaamattomat akileijat suojasin myös lehtimoskalla.

Keväällä valon ja lämmön herätellessä akileijat uudet lehtiruusukkeet puskevat itsensä tuon maatuneen lehtiaineksen läpi pintaan. Lehtimoska antaa lannoitetta ja estää rikkaruohoja kasvamasta.

Akileijat ja eläimet; lude

Aquilegia  "Nora Barlow":n jälkeläinen ja lude

Suosittua seuraa

Sormustinkukka ja Namunen -risteymä
hykertelevät poski poskea vasten.

Akileijat ja eläimet; kultakuoriainen, osa 3

Ensin työ, sitten leikki.
Kultakuoriainen keinuu
Aquilegia x hybrida "Green Apples":n varressa.

Suosittua seuraa

Alppipiikkiputki on ujuttanut itsensä oikein kunnolla
Aquilegia skinneri "Tequila Sunrise"n lomaan.
Kiihkeää!!!

Aleksis Kiven päivän akileija

Aquilegia vulgaris, Lehtoakileija

Akileijat ja eläimet; kultakuoriainen, osa 2

Aikani kultakuoriaisia ihailtuani aloin epäilemään sitä, 
että ne olisivat epäitsekkäästi tulleet vain koristeeksi akileijoihini.
Ja huomasinkin, että heillä oli tehtävä, he työskentelivät.
Repivät kukintoa.

Tehokkaan näköiset leuat heillä!

Touhu näytti samalta kuin matonkuteiden leikkaaminen.

Työ on saatu päätökseen;
kukinto on enää kerä silppua.

Kesän viimeinen kukinto

Tuolla pihalla pimeyden keskellä se tälläkin hetkellä huojuu tuulessa.
Kesän ihan vihoviimeinen akileijan kukka.
Sitkeä kuin mikä.
Jäljellä yksi kannus.
Vain ammottavat reiät syötyjen neljän kannuksen kohdilla.
Jotenkin liikuttava näky!

Akileijat ja eläimet; kultakuoriainen, osa 1

Juhannusalusviikolla ne saapuivat akileijoihin kuin ihmeelliset korut pyhiä juhlistamaan;
kultakuoriaiset!
Jostain syystä ne viihtyivät parhaiten männyn vieressä olevassa Aquilegia chrysantha "Yellow Queen":n jälkeläisrykelmässä.
Parissa muussakin lajikkeessa niitä oli silloin tällöin.
Parhaimmillaan niitä oli akileijoissani samaan aikaan lähes kymmenen.

Suurin osa niistä oli noita smaragdinvihreitä, mutta sitten oli myös kultaruskeita.

Huokailin onnesta!

Miten luonto onkaan järjestänyt!

Hurmaavat kaunottaret puetaan vielä koruihin, suorastaan jalokiviin!

Kultakuoriaisten tarina jatkuu myöhemmin -
hieman rosoisempana.

Akileijat ja eläimet; ???

Tunnistan kyllä nuo tyypit,
vanhoja tuttuja,
mutta
mitä tuossa tapahtuu?

Akileijan siemenkota

Kypsä siemenkota

Huomasin, että olen esitellyt akileijan kukintoja, lehtiruusukkeita, kukkavarsia, nuppuja ja jopa juuristoa, mutta olen unohtanut yhden ainakin kasvin lisääntymisen kannalta keskeisimmän osan; siemenkodan.

 

Siemenkota alkaa kehittyä kukinnon terälehtien pudottua; se paisuu ja pullistuu. Aluksi siemenkota on vihreä, mutta kypsyessään muuttuu ruskeaksi. Kypsän siemenkodan tunnistaa tuon ruskean värin lisäksi siitä, että sen sisällä olevat kypsät siemenet helisevät siemenkodan vartta heiluttaessa.

Siemenkodassa on viisi "lokeroa", joissa kussakin voi olla kymmenisen siementä, eli yhteensä kiiltävän mustia, pyöreitä, noin millimetrin läpimitaltaan olevia siemeniä yhdestä kukinnosta tulee noin viisikymmentä.

Suosittua seuraa

Aquilegia Nora Barlowin jälkeläinen Lukeva Nora ja ruusu.
Todennäköisesti Lukeva Nora kertoo 
jonkun lukemansa kirjan mehevimpiä kohtia.

Akileija Alvar Aallolle

Tänään on Alvarin nimipäivä.
Leena Lumi on opettanut, että
Alvar Aallon kaksi lempikukkaa ovat olleet
akileija
ja köynnöshortensia.
Minun akileijoista tämä risteymä, jolle olen antanut nimeksi "Lempeys",
kuvastanee parhaiten sitä mielikuvaa,
joka minulla Alvar Aallon työstä on.
Ajatonta tyylikästä muotoilua!
Vaaleutta!
Klassista ylväyttä!
Liikuttavaa kauneutta!

Akileijoista urhein

Kuvasin eilen eli 22.9.2012 tämän risteymän "Iloinen Antaja" kuunliljan lehden ja kukkivan isomaksaruohon kanssa. Pensaassa on vielä ihan terhakoita nuppujakin, joten jos ei yö- tai päiväpakkaset niitä puraise, niin vielä lokakuussakin tämä kaunotar kukkii.

Myös yhdessä Firecrackerin jälkeläisessä, skinnerissä ja Unelmassa on kukkia, mutta tämä Iloisen Antajan kukinto on kaikkein valokuvauksellisin.

Nyt kun ihailtavia akileijan kukkia puutarhassa on jo vähemmän, niin sitäkin vangitsevampia ne kauneudellaan ovat. Tämäkin kuvan kukka; mitä ihania hienostuneita värivivahteita mitä upeimman muotoisessa kokonaisuudessa.

Syyspäiväntasaus -päivän akileija

Aquilegia vulgaris "Magpie"
sopii hyvin 
Syyspäiväntasaus -päivän
 akileijaksi.
Pimeyttä, tummaa on yhtä paljon kuin valoisuutta, vaaleaa.

Akileijat ja eläimet; kukkahämähäkki

Joku exclusive -luokan hämähäkki venyttelee raajojaan
jalosukuisen viettelijättären lantiolla
- mikäs sen parempi paikka!

Sisarusrakkautta

Vielä hieman nuppuasteella  -  
 siis neitoiässä olevat siskokset  - 
 Aquilegia x hybrida "Firecracker"n jälkeläiset

Liiterin Liisa 

ja 

Juhannusyö 

kaulailevat.

Akileijat ja eläimet; sitruunaperhosen toukka

Ensin ilmaantui joihinkin kukkiin isoja reikiä.
Sitten tekijä jäi kiinni itse teosta;
kauniin sitruunaperhosen
heleän vihreä toukka
nauttii lounaakseen Liiterin Liisaa!

Suosittua seuraa

Hurmaavat viettelijättäret , siis akileijat, ovat haluttuja seuralaisia.
Heidän lähellään viihdytään ja viivytään.
Tässä tarha-alpi nauttii Aquilegia fragransin, Tuoksuakileijan seurasta.

Akileijat ja eläimet; mantukimalainen

Mantukimalaistyöläinen
  matkalla
Aquilegia skinneri "Tequila Sunrise":n kukkaan.

Akileijat ja eläimet; akileijanäkämäsääski, osa 2

Uskon, että akileijanäkämäsääsket saivat aikaan myös tämän pallohamevillityksen.

Pallohamekausi jäi vain valitettavan lyhyeksi; tuollaisia pirteitä kuoseja olisin voinut katsella kauemminkin.                                                                                  

Kukintakatsaus kesän vaihduttua syksyyn

Aquilegia skinneri "Tequila Sunrise" tarkistaa päivän lehdestä  päivämäärän.
"Todellakin, on jo syyskuu, ja tässä sitä vain komeasti kukitaan!"
Tämän värisen skinnerin lisäksi kukkii vielä kaksi muuta skinnerin värimuotoa.

Näiden skinnereiden lisäksi seitsemässätoista erilaisessa akileijassa on vielä kukkia.
Näitä pitkään kukkijoita ovat
Aquilegia x hybrida "Firecracker" ja sen jälkeläiset Juhannusyö, Liiterin Liisa ja Rosaliina,
Aquilegia caerulea - Hybr. "Rotstern":n jälkeläiset Rot Leserin ja Roskismiehen Ilo,
 Aquilegia chrysantha "Yellow Queen":n jälkeläiset Juurakon Hulda, Juurakon Hienohelma ja Juurakon Huldan Isosisko,
Aquilegia flabellata "Blackcurrant Ice",
tavallinen sinilila lehtoakileija sekä
risteymät Hempeys, Iloinen Antaja, Keltanokka, Kinuskinen, Lempeys ja Unelma.

Akileijaa voi syystäkin sanoa koko kesän kukkijaksi,
sillä ne ovat kukkineet keväästä syksyyn;
toukokuun lopusta syyskuulle.

Iloinen Antaja lukee pienessä sateessakin kiinnostuneena kulttuurisivuja.

Akileijat ja eläimet; akileijanäkämäsääski, osa 1

                      


Ennen akileijanäkämäsääskien saapumista olin tehnyt akileijoissani  jo pari eläinhavaintoa.

Toukokuun alussa huomasin muutaman lehtiruusukkeen keskellä pikkuruisia kotiloita, joiden seurauksena lehtiruusuke muttui osittain ruskeaksi ja mätänevän näköiseksi. Kirjoitin asiasta kuvien kanssa 5.toukokuuta 2012 jutussa Hyökkäys puun takaa.

Joku kävi haukkailemassa paloja lehdistä toukokuun lopulla. (21.toukokuuta 2012  Kenen hampaan jäljet???)
On vieläkin vapaalla jalalla!!

Akileijanäkämäsääskejä (Macrolabis aquilegiae) sain oikein jo odotella. Muutamaan viikkoon kukinnan alkamisesta niistä ei näkynyt merkkiäkään. Melkein jo ajattelin, että ehkeivät tulekaan tänä kesänä.
Mutta ehei, nehän samaan aikaan jo muhivat nupuissa.
Akileijanäkämäsääsken toukat nuppujen sisällä saavat aikaan sen, että nuput kuivuvat ja kuolevat (vasen kuva) tai nuput kyllä kykenevät avautumaan, mutta kukat ovat enemmän tai vähemmän vaurioituneita (oikeanpuoleinen kuva). Sääskien kuvia ja enemmän akileijanäkämäsääskestä on tekstissäni 2.helmikuuta 2012 Joka kesä miljoonat ottavat myrkkyä!

Tehokkaimpana torjuntatapana pidän vaurioituneiden nuppujen saksimista pois. Itse kiertelin kasvit päivittäin saksien kanssa, ja kiitos ahkeruudesta seurasi muutaman viikon kuluessa; akileijoissa oli enää vain terveitä kukintoja. Olin jälleen voittanut nuo näkymättömät pikkumöyrijät!

Sinänsä vaurioituneet kukat ovat olleet viehättäviä omalla tavallaan, ja kokoankin niistä ottamistani kuvista muutaman taidenäyttelyn tähän blogiin tulevan syksyn - talven - kevään aikana.

Tunnustus

Sain Mariettalta ( suvipiha.blogspot.fi ) tämän tunnustuksen.


Suuret kiitokset siitä!


Tunnustuksen saatuaan on suositeltavaa toimia seuraavasti:

1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.
2. Anna tunnustus eteenpäin neljälle - viidelle lempiblogillesi ja kerro heille siitä kommentilla.
3. Kopioi Post it -lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, liitä mukaan mielikuvasi, ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.
5. Ole halutessasi vallaton, ja muuta/lisää tunnustukseen liittyviä sääntöjä/toimintaohjeita.

Jaan tunnustuksen seuraaville blogeille:
Chiliparkin taimitarha
appelgretchen.blogspot.com
onnellinenakileija.blogspot.fi
puolikuutapeipposesta.blogspot.com

Aquilegia -blogit V

Kiitos vinkeistä mm. Mariettalle.  Olen niiden avulla löytänyt lisää  kunniamaininnan arvoisia ja kriteerit (kts. Aquilegia -blogit huhtikuu 2012) täyttäviä blogeja.

A q u i l e g i a  -  Akileijoja arvostavia ja ylistäviä blogeja

1. Akileijat - nuo hurmaavat viettelijättäret         liitetty listalle 14.4.2012

2. Quun puutarha                                                  liitetty listalle 15.4.2012

3. Morsingon pihalta                                              liitetty listalle 15.4.2012

4. Akelejer og andet                                               liitetty listalle 24.4.2012

5. Akleja                                                                  liitetty listalle 24.4.2012

6. Puoli kuuta peipposesta                                     liitetty listalle 24.4.2012
7. Mine planter                                                       liitetty listalle   6.5.2012
8. Neuer Gartentraum                                           liitetty listalle   6.5.2012
9. Jaskan puutarha Jaska´s Garden                     liitetty listalle   6.5.2012
10. Vapaastiversoo                                                  liitetty listalle 25.6.2012
11. Saaripalsta                                                         liitetty listalle 25.6.2012
12. Timjan&Akleja                                                  liitetty listalle 25.6.2012

13. Koristepuutarhurin pihalla                               liitetty listalle 22.8.2012
14. Leena Lumi                                                       liitetty listalle 22.8.2012
15. Onnellinen Akileija                                            liitetty listalle 22.8.2012



Koristepuutarhurin pihalla  -perustelut

• blogissa on paljon hienoja kuvia
• akileija-aiheisia tekstejä yli viisi kappaletta
• Eijan pitämän blogin kautta pääsee aiempaan blogiinsa Kukkii, kukkii, jossa ensimmäisenä kategoriana on akileijat, ja jossa kirjoittaja käyttää mukavan vanhaa nimeä akleija.

Leena Lumi  -perustelut

• kirjoittaa kiehtovasti ja viehättäviä tarinoita akileijoista
• akileijojen arvostus henkii koko blogin yllä.

Onnellinen Akileija  -perustelut

• blogin nimessä on akileija
• kauniita kuvia

Risteyttämisyritys; jännittävää sadonkorjuuta ja odotusta!

Innostuin tänä kesänä kokeilemaan omien risteytysten luomista.

Kuvassa Iso Violaan, joka on tahaton risteymä itsekin, on menossa punaoranssisen skinnerin siitepölyä.
Sen lähes kypsää siemenkotaa en ole vielä avannut, mutta näyttää siltä, että muutama siemen siinä saattaisi olla.

Sadonkorjuun olen tehnyt jo Firecrackerista, johon pensselöin viridifloraa. Siitä sain noin 30 siementä.
Ne ovat kylläkin lituskaisen oloisia, ei sellaisia pulleita kiiltäviä, joten ehkä eivät olekaan kasvukelpoisia?!
Olisivat vaan!

Kukka oli suhteellisen tuore, kun toisen lajin siitepölyä siihen pensselöin. Sen jälkeen peittelin sen sideharsolla, jotta pörriäiset eivät ainakaan enää sen jälkeen pääse kuljettamaan muita siitepölyjä sinne.

Itsestään ilmaantuneita risteytymiä tutkaillessani olen tullut siihen amatöörimäiseen johtopäätökseen, että kukan muoto ja koko periytyvät useasti emolta. Siksipä valitsin tietyt kukinnot kohteiksi, joihin sitten mieluisimpia värejä omaavan kukan siitepölyä siirsin.

Kolmea muutakin yhdistelmää yritin saada aikaiseksi, mutta niiden tie pättyi jo tuonne sideharson sisään. Ne eivät jostain syystä kehittäneet ollenkaan siemeniä. Olinkohan liian tehoton hedelmöittäjä? Mätänikö sideharson sisus sateissa, eikä siksi tullut siemeniä? Sen virheen nimittäin ainakin tein, että en purkanut sideharsotöppöstä kukan päästyä siemenkotavaiheeseen. Ajattelin, etteivät vaan arvokkaat siemenet varise maahan. No, ei ne olisi varisseet vielä tänä päivänäkään kesän tuulista ja sateista huolimatta.

Jos nyt siis sain aikaiseksi lisääntymiskelpoisia siemeniä, niin lopputuloksen näen kesällä 2014!
Monta mutkaa vielä matkassa on; itävätkö siemenet, säilyvätkö taimet hengissä, selviävätkö ensimmäisen talven yli, kukkivatko sitten 2014 ja vielä; ovatko risteytyneet haluamallani tavalla, vai jollakin ihan muulla.

Tulevana kesänä laitan uudet risteytysviritelmät ja -prosessit taas alulleen.
Jännittävää odottamista!

Tromssalainen akileija paljastui valeakileijaksi

Aquilegia ecalcarata
Entinen Semiaquilegia ecalcarata
Tai Semiaquilegia simulatrix

Karin Berglundin toimittamassa Unelmien kotipuutarha (Otava  1996) -kirjassa kerrotaan: "Nukenakileija", Semiaquilegia ecalcarata, on hyvin sievä kasvi ja niin läheistä sukua akileijoille, että sen nimi on nykyisin Aquilegia ecalcarata.

Robert Nold kirjassaan COLUMBINES, Aquilegia, Paraquilegia, and Semiaquilegia(Timber Press, Inc. 2003) jatkaa toteamalla, että Nukenakileijan kukkavarret ovat ohuet, haaroittuvat ja pieniä kukintoja on 10 - 60 cm:n korkeudella. Kukinnon värien kerrotaan voivan olla viininpunaisen purppuran tai tumman purppuran, joskus valkoisen. Koko kasvi on pehmeän nukkainen, lyhytkarvainen.

Nukenakileija kasvaa luonnonvaraisena Kiinan keski- ja länsiosissa kolmentuhannen metrin korkeudessa. Ensimmäisen kerran se löydettiin paikasta nimeltä Amdo Province itäisessä Gansussa.

Erittäin hento ja siro kasvutapa;
kukkavarsi on haaroittunut.

Kun kohtasin tämän Aquilegia ecalcaratan Tromssan keskustassa rinteessä olleesta puiston kukkapenkistä olin heti myyty. Huijarit ovat usein hurmureita. Mutta hurmurit eivät aina huijareita. Niinkuin sitten tässäkin jutussa lopulta on. Asiantuntijoiden aikansa kiisteltyä tämän kasvin suvusta on päädytty siihen totuuteen, että se on kuitenkin oikea akileija, mitä mieltä alunperin oli ollutkin tämän kasvin löytäjä venäläinen kasvitieteilijä Carl Ivanovich Maximowicz.

Jäähyväisakileija

Luovuimme eilen mökistämme.
Tai oikeastaan jo pari päivää sitten kauppakirjat allekirjoitimme.
Tämä Firecrackerin näköinen akileija
tervehti meitä viimeisellä käynnillämme.
Sen  taustana on valokuva talvisesta mökkitiestä.

Tämä kaunotar
saa myös toivottaa uudet omistajansa
tänään tervetulleeksi.

Sekaisin akileijoista

Tekstissäni  Tuliaisia Tromssasta 26.7.2012  ihmettelin, että onko tuo norjalaisen puutarhalehden jutun kasvi muka akileija.

Nyt minulle on selvinnyt, että tuo kuvan kasvi on
Thalictrum aquilegiifolium
eli Lehtoängelmä.
Sen lehdistö muistuttaa paljon akileijan lehtiä ja kukkavarsia.

Sitä minä en edelleenkään ymmärrä,
miten norjalainen puutarhalehti voi sotkea
sen akileijaan.

Tai minä sotken jotain...

Lehtoängelmän ruotsinkielinen nimi on Aklejruta,
jospa norjaksi se onkin tuo Akeleiefröstjernen. Niin sen täytyy olla.
Jutussa rouva Gauder vain kertoo palstansa lehtoängelmistä,
ja minä tein melkein jo hälytyksen...

Hävettää! Näin voi käydä, kun on sekaisin akileijoista.
Kaikesta mikä alkaa aq..... niin heti, että .....MITÄ....MISSÄ ....AKILEIJA!!!!!!!!

Syventävät opinnot voivat alkaa

Tätä kirjaa olen odottanut ja toivonut saavani käsiini.
Tänään se sitten tapahtui.
Ensimmäinen tietämäni kirja akileijoista.
Sen on julkaissut Timber Press 2003.

Tästä onnellisesta tapahtumasta kuuluu kiitos Mari Mörölle ja puutarhablogilleen;
sieltä noukin tiedon tämän kirjan olemassaolosta.

Kirjan takakannessa on ihana kuva.
Se on Coloradosta ja esittää vuoristoniittyä täynnä
lila-valkoista luonnonvaraisesti kasvavaa akileijaa.
Huikeaa!!!

Aquilegia "Roosa Keltahame"

Aquilegia "Roosa Keltahame"
Kesän 2012 kukkija nro 58

Tällä Aquilegia caerulea - Hybr. "Rotstern"n jälkeläisellä on kauniin roosan punaiset ulommat kehälehdet ja mesikannukset sekä selvästi keltainen alushame. Klassinen kaunotar!!

Tromssa - akileijojen aarresaari, osa 3

Tämä erikoisen muotoinen kaunotar
 löytyi ihan kaupungin keskustasta talon seinän ja asfaltin välisestä raosta.

Myös keskustan kaunistajia!

Todellinen harvinaisuus!
Sisemmät kehälehdet ovat tuommoista sinivalkeaa pikkusykeröä!

Kaupunkilaisneito tämäkin, ihan keskustasta.

Näiden lisäksi Tromssan keskustassa näin lilaa, roosaa ja sinistä lehtoakileijaa. Lisäksi jaloakileijoita lila-valkoista ja jättikokoisilla kukilla pinkki-keltaista lajiketta, jota oli yhden puiston pitkät kukkapenkit täynnä.
Ja vielä hieman erisävyinen vaaleanpunainen kerrottu pallomainen laji löytyi.

Todella tarkasti katsoin kasveja myös siltä varalta, jos kuitenkin näkyisi jo joku kypsä siemenkota mukaan otettavaksi, mutta ei. Tyhjin taskuin, mutta kamera täynnä kuvia piti Tromssasta poistuman.