sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Pitämyspuu ja akileijat

Akileijoja pitämyspuun juurelle?
Sopisivatko nämä lemmikkien seuraan?

Pitämyspuusta kirjoittaa mm. Karin Berglund kirjassaan Unelmien kotipuutarha(Otava 1996).

"Jo vanhat suomalaiset istuttivat onnea tuottavan puun, pitämys- eli elättipuun. Nykyisenä juurettomana aikana itse kukin tarvitsee taas oman puun, jota voi ajatella ja käydä tervehtimässä."

"... me tarvitsemme pitämyspuun, jota voimme ikävöidä ja jolle voimme uskoa toiveemme."

Pitämyspuun paikka oli aiemmin jossakin pihan laidalla, mutta myöhemmin se on istutettu keskelle/keskemmälle pihaa tai puutarhaa. Omaksi pitämyspuuksi pitää valita puu, joka kokonsa puolesta mahtuu hyvin omaan pihaan isoksi kasvettuaankin, ja ennenkaikkea puu, johon on erityisen mieltynyt.
Pitämyspuussa saattaa asua myös se oma suojelushenki tai muu taikaolento........

Itse olen valinnut pitämyspuukseni punasaarnen; se on istutettu noin 5-6 vuotta sitten ja on nyt noin 4 metriä korkea. Sen juurella on toistaiseksi kasvanut vain vaaleansinisiä lemmikkejä, mutta tietenkin minun kuuluisi istuttaa sen juurelle myös akileijaa !!!

6 kommenttia:

  1. Lemmikit ja akileijat sopivat mielestäni yhteen, sillä huom. minusta lemmikit kukkivat aikaisemmin ja sen jälkeen niitä ei saa repiä irti, vaikka ovat ihan myyränvärisiä. Siis kun akileijat sieltä nousevat, ne ovat korkeampia ja peittävät lemmikit, jotka saavat näin rauhassa päästä lepoonsa tullakseen taas seuravana suvena.

    Pitämyspuu onkin kaunis asia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena, tuo olikin hyödyllinen uusi näkökulma noiden kahden herttaisen kaunotarlajin yhteensopimisesta!

      Pitämyspuu -teeman henkevyydestä on paljon lisää tuossa Berglundin kirjassa - sieltä saa asiaan lisää mystistä kauneutta!

      Poista
  2. Mielenkiintoista tietoa pitämyspuusta... Akileijat kuuluvat ilman muuta sinun pitämyspuusi juurelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se taitaa olla,
      täytyy taas tulevana kesänä vähän istutella!

      Poista
  3. Meidän pihamme pitämyspuu on tammi. Sen on mieheni isä kasvattanut oman anoppinsa, siis mieheni isoäidin, pihalla kasvaneen tammen terhosta ja meille tuonut taimena. Olisikohan puulla ikää viitisentoista vuotta ja se on jo aika mahtavan kokoinen.

    VastaaPoista
  4. Tammi onkin hieno ja arvokkaan oloinen pitämyspuu! Ja vielä tuo sukuhistoria mukana teidän tammessanne!

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.