"Multaan kannattaa rakastua jo silloin, kun elää, sanoo kirjailija Mari Mörö (Helsingin Sanomat 8.7.2007). Hyvä elämänohje tuo! Jutussa hän toteaa, että "akileijat ovat kerta kaikkiaan kiehtovia".
Minulla oli ilo viime kesänä vierailla Mörönperän -puutarhassa avoimien ovien päivänä. Siinä vaiheessa kesää suurin osa Mari Mörön akileijoista oli jo kukkinut, joitakin kauniita yksilöitä oli vielä kukassa. Hänen puutarhassaan oli niin paljon kaikkea kaunista, ja niin paljon kiehtovaa kerrottavaa kasveista hänellä oli.
Mm. laaja tienvarsikukkakumpu sisälsi siellä täällä akileijoja. Niiden kukkavarret siemenkotineen olivat tallella. Voin vain kuvitella, miten se kumpu kihisee akileijaenergiaa, kun vuosien saatossa kaikki akileijat ovat siemenensä sinne varistaneet.
Mari Mörö tuossa lehtijutussa kertoo tuoneensa akileijan siemeniä Lontoon puutarhamessuilta. Itse olen tuonut niitä mm.Amsterdamin kukkatorilta. Myös erään islantilaisen puutarhan kadunvarrelle saakka yltäneistä akileijakasveista otin muutaman siemenkodan, vaikka tiesin sen jo silloin epätoivoiseksi yritykseksi. Siemenkodat olivat nimittäin vielä vihreitä, siis raakoja. Kuitenkin kannoin ne kotiin kuin suurimmatkin aarteet. Kuivatin ne, ja siemenet kylvin seuraavana keväänä. Eivät tietenkään itäneet. Kunhan oli pakko yrittää. Olin jo nimennytkin ne hienon hopeanharmaan väriset yksilöt löytökaupungin mukaan; Aquilegia "Isafjördur".
Sitten kun Suomen Akileija-seura on perustettu, niin kunniajäseneksi on ehdottomasti kutsuttava Mari Mörö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.