Pertti Jarlan tekemän Fingerporin lukijat tietävät Askon. Ehkä jotkut heistä ovat nähneet myös sellaisen stripin, jossa Asko seisoo lumihangessa kuusen katveessa hiihtoladun lähellä, ja ottaa ilonsa ohi hiihtävistä naisista. Tuo on akileijojen kasvattajalle ajankohtaista puuhaa. Myös minä aion tänään heittää siemenet kylmäkäsittelyyn. Tänä keväänä ovat vuorossa Aquilegia vulgaris "Tower Light Blue" ja Aquilegia vulgaris "Pompons". Nyt aion laittaa ne kuistille oikeaa talvea kokemaan. Joskus olen pitänyt siemenrasiat jääkaapissa, joskus myös pakastimessa. Kokemukseni mukaan kaikki ovat sopivia paikkoja. Ensin rasiat, joiden multaan siemenet on kylvetty, täytyy pitää pari päivää huoneenlämmössä, ja vasta sitten laittaa talvikylmyyteen. Olennaisinta lienee se, että kosteus on sopiva. Multa ei saa olla liian märkää, muttei liian kuivaakaan. Hankala ohje! Mistä tietää, mikä on sopivan märkää? Vettä ei saa lillua rasiassa, mutta multa ei saa olla myöskään kuivaa. Se myös on tulevien pikkuakileijan taimien kannalta tärkeää, että multa on taimi- tai kylvömultaa, silloin ne eivät saa liian aikaisin liian paljon energiaa, ja saavat viettää huolettoman lapsuusajan! Sitten kun tässä viikot vierivät eteenpäin, vähintään kuuden viikon päästä voi siemenrasiat siirtää "talvesta" huoneenlämpöön itämään. Mutta jos kevät näyttää olevan myöhässä, niin ei kannata kiirehtiä, kyllä ne siemenet kestävät pidemmänkin talven.
Kun nyt tämä juttu taisi mennä enemmän
erotic garden writing -luokkaan kuuluvaksi, niin kariskoon sitten loputkin siveyden muruset! Tässä pari tuhmaa kuvaa!
 |
Tämä on männyn oksa; en suinkaan ole ollut siellä ladun varrella minäkin, Askoa kuvaamassa, en ole!
|
 |
| Kaktusmaailman lemmessä on omat hankaluutensa! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.