Akileijaa on viljelty Pohjoismaissa rohtokasvina keskiajalla. Munkkien kerrotaan tuoneen ne tänne pohjolaan nimenomaan lääketarkoituksessa. En edes luettele tässä niitä vaivoja, joihin akileijan on väitetty auttavan, koska myrkyllisyytensä vuoksi sitä ei voi oikeasti suositella edes ulkoisestikaan nautittavaksi.
Geranium kirjoittaa näin 559m2 -blogissaan:
"Suomessa lehtoakileijaa on kasvatettu jo 1600-luvun puolivälissä. Maan ainoa lääkäri, Elias Tillandz(1630-1693), viljeli akileijoja Turun akatemian puutarhassa lääketieteen tarkoituksiin."
Hups, lääkkeeksi tuotu.
VastaaPoistaOnneksi lääketiede on mennyt eteenpäin.
Kukkalääkkeiden annostelu voisi olla vaikeampaa; esimerkiksi sydänoireisiin sormustinkukkaa muutama lehti tai hyppysellinen siemeniä. Uskallusta vaatisi tuollainen myrkyllisten kasvien lääkkeinä käyttäminen!
PoistaEmme siis suosittele!!!