Ulkomaan matkoilta tykkään tuoda tuliaisina kotiin paikallisia puutarhalehtiä. Silloinkin, kun en ymmärrä kielestä mitään.
Huippuvuorilta en uskonut löytäväni näitä perinteisiä matkamuistojani. Siellä nimittäin ei ole puutarhoja; siellä ei ole puita eikä kukkatarhoja. Suurimmat kasvit ovat maksimissaan 10-15 cm korkeita pikkumättäitä, tai yksittäisiä pikkuruisia vaaleita unikkoja.
Mutta hämmästyksekseni Longyearbyeniläisessä tavaratalossa myytiin norjalaisia puutarhalehtiä.
Hagen for alle 9/2012 -lehdessä akileijat olivat hyvin esillä; useammassa kohdassa viitattiin akileijoihin tai oli akileijan kuva.
Yhdessä pikkujutussa pohditaan perennojen ikää, ja akileijan kerrotaan kuuluvan lyhytikäisiin perennoihin.
Kirjoitan tähän suoran lainauksen lehdestä, koska norjankieli on jotenkin niin hauskan näköistä:
"Akeleie er et eksempel på en kortlivet staude som ofte finnes i gamle hager. Av og til har den vokst i samme hage i hundrevis av år, men hver enkelt plante lever ikke lenger enn tre-fire år."
Yhden akileijan todetaan siis elävän korkeintaan 3-4 vuotta. Ja jatkotekstissä tarkennetaan, että koska kasvi siementää helposti ja kasvattaa uusia kasveja, niin saatetaan erehtyä luulemaan, että se sama siinä elää satoja vuosia.
Jaa, mielenkiintoista!
Omista tämänhetkisistä akileijoistani tiedän aivan varmasti, että vanhimmat yksilöt ovat seitsemän vuotta vanhoja, ja edelleen porskuttavat täydellä kukinnalla, eikä mitään vanhuuden merkkejä näy.
Enkä oikein usko, että kasvamisseudulla voi olla merkitystä. Että jostain syystä Norjassa olisivat lyhytikäisempiä kuin Suomessa. Ei kai!
Täytyypä jatkossa seurata tarkasti tätä elinikä -asiaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.