Aquilegia vulgaris "Petticoat Pink"

Aquilegia vulgaris "Petticoat Pink"
Kesän 2012 kukkija nro 20

Oho, neitokainen on tullutkin juuri aamusuihkusta, eikä ole ehtinyt sukimaan itseään suoraksi.  Herttainen se silti on.


Siemenestä olen nämä Petticoat Pinkit kasvattanut 2008. Kukka on pinkki-valkoinen ja hyvin kerrottu, pienen puoleinen. Koko kasvin korkeus on noin 60 cm.

No nyt on ehditty jo siistiytyä!

Aquilegia "Juurakon Huldan Isosisko"

Aquilegia "Juurakon Huldan Isosisko"
Kesän 2012 kukkija nro 19

Aquilegia chrysantha "Yellow Queen":n tyttäriä siis tämäkin. Tässä risteymässä on jopa hieman äitinsä väriäkin; vaalean kellertävä alushame.

Aquilegia "Namunen"

Aquilegia "Namunen"
Kesän 2012 kukkija nro 18

Namunen ilmestyi viime kesänä valkoliljojen ja lamopeikonkellon viereen ja avasi herkullisen näköiset kukkansa.


Tämän risteymän kukka näyttäisi olevan kovasti lentoon lähdössä! Outoa, minne se nyt haluaisi?

Aquilegia vulgaris, Lehtoakileija

Aquilegia vulgaris, Lehtoakileija
Kesän 2012 kukkija nro 17

Tavallisten lehtoakileijojen kukinnoissa on erilaisia värisävyjä; sinisen ja lilan erilaisia vivahteita.

Myös kerrannaisuus vaihtelee; viereisen kuvan kasvi teki viime vuonna vain yksinkertaisia kukkia,

ja tänä vuonna osa kukista on kerrannaisia.

Kaikki nämä kolmen kuvan akileijat ovat olleet puutarhassamme kasvamassa jo ennen meitä,

joten kiitos niistä kuuluu ihan toisaalle.

 

                              

Aquilegia x hybrida "Firecracker"

Aquilegia x hybrida "Firecracker"
Kesän 2012 kukkija nro 16

Firecrackerin siemenet olen tuonut Amsterdamin kukkatorilta 2004. Siitä pussista sain vain kaksi tainta, mutta olen sitten taas ottanut niistä siemeniä, joista on tullut joukko uusia enemmän tai vähemmän emonsa kaltaisia yksilöitä. 


Kukat ovat isoja ja pitkäkannuksisia, ja väriltään puna-oranssi-keltasävyisiä. Koko kasvi on korkea; noin metrin pituinen.

Aquilegia "Juurakon Huldan Nuorin Sisko"

Aquilegia "Juurakon Huldan Nuorin Sisko"
Kesän 2012 kukkija nro 15

Tämän risteymän äiti on siis myös Aquilegia chrysantha "Yellow Queen".
Isä ???

Tälläkin kasvilla kuten Huldallakin on sisemmät kehälehdet, jotka siis jatkuvat kannuksina, täysin valkoiset, ja ainoastaan noissa viidessä ulommaisessa kehälehdessä on hennon lilaa/vaaleanpunaista. Huldalla ulommat kehälehdet ovat tummempaa lilaa.

Aquilegia "Honey Baby"

Aquilegia "Honey Baby"
Kesän kukkija nro 14

Näitä kukkia olen odottanut tänä kesänä kaikkein suurimmalla jännityksellä. Nimittäin tämä on Aquilegia "Nora Barlow":n jälkeläinen. Emokasvin siemenistä kasvatin viime keväänä taimia, joista nyt taitaa olla viisi hengissä, joista tämä Honey Baby ennätti ensimmäisenä kukkimaan.


Jännittävää tässä siis on ollut se, että äiti on clematistyyppinen kannukseton kukka, ja toiseksi vanhemmaksi oli ympärillä tarjolla pääasiassa kannuksellisia kumppaneita. Siis mitä tulee siitä, että clematistyyppinen ja kannuksellinen kukka risteytyvät?!


Tässä nyt sitten on yksi vastaus! Kukka on kannukseton, mutta se on kuitenkin tehnyt kerrotun alushameen, kuten joissakin kannuksellisissa kukissa on.


Äitikasvi on väriltään punavalkoinen,jonka punainen on semmoista roosanpunaista. Nyt en kyllä heti keksi, että mistä lajikkeesta tuo kerrannaisuus voi tulla, tai tuo hempeä väri.
Tosi söpö Honey Baby kuitenkin on!

Avoin kirje Mikko Mäyrälle

Hyvä Mikko Mäyrä,


tuntuu tietysti ihan hyvältä, että olet todennut, että meidän pihalla on mukava viettää öitä.


Olet kaivellut melko lailla kärhöjen ja mustaherukkapensaan ympärillä. Ja se koiruoho taitaa kuolla, kun niin syviä kaivauksia olit tehnyt sen juuriston ympärillä.


Jos jatkossa tekee mieli ottaa touhujen välillä nokoset, niin et rojahtaisi niiden raparperien päälle nukkumaan. Siinä ihan vieressä on mukavaa nurmikkoa, missä köllötellä.


Ja kulkisitko polkuja pitkin, ne on ihan kivoja ja siistejä polkuja. Näin sinut eilen vähän ennen puoltayötä kun oikaisit siitä mehitähtialueen poikki. Sinulla taitaa olla sen verran painoa, että siinä oli muutama mehitähti mennyt rikki.


Ennen kaikkea jos suunnitelmissasi on laajentaa kaivostoimintaasi, niin pysy siellä peräpuutarhassa tai siirry naapurin metsän puolelle, mutta älä tule akileijapenkkien lähellekään. Tämä on ennakkovaroitus. Tämä on vakava varoitus! Sillä jos sen teet, niin en tiedä millaisia aggressioita sisimmästäni oikein löydän.
Toistan, pysy erossa akileijoistani!!!


Muuten, hyvä Mikko Mäyrä, voisimmeko me auttaa sinua jotenkin? Oletko hukannut jotain? Luuletko, että se on piilossa pihallamme? Me emme ainakaan ole mitään aarretta mihinkään kärhö- tai muuhunkaan kumpuun piilottaneet, niin että voit ihan hyvin lopettaa kaivauksesi!

Aquilegia "Iso Viola"

Aquilegia "Iso Viola"
Kesän 2012 kukkija nro 13

Tämä risteymä kukki jo viime kesänäkin, ja silloin annoin sille tuon nimen.
Arvailen, että sen vanhemmat voisivat olla Aquilegia cultorum "Maxi" ja Aquilegia vulgaris "Magpie".
Edelliseltä se olisi saanut kukan valtavan koon, ja jälkimmäiseltä kannusten lyhyyden ja alushameen valkoisen reunan. Mutta värit .... ?????


Iso Viola ainakin putkahti esiin kukkamaassa noiden kahden lajin välissä.

Aquilegia "Juurakon Huldan Pikkusisko"

Aquilegia "Juurakon Huldan Pikkusisko"
Kesän 2012 kukkija nro 12

Tämänkin risteymän äiti on siis Aquilegia chrysantha "Yellow Queen". Yksi mahdollinen isä voisi olla Magpie tuon valkoisen värisen helman reunan perusteella. Mutta se ei selitä vielä kaikkea. Missä on äidin keltainen väri, mistä tulee vaaleanpunaisuus? Mitä minun puutarhassani tapahtuu ... ihan silmieni alla !!!

Aquilegia vulgaris "Magpie", Harakka

Aquilegia vulgaris "Magpie"
Kesän 2012 kukkija nro 11

Aquilegia vulgaris "Magpie"llä, Harakalla on toinenkin nimi; "William Guinnes". Kukkien väriksi ilmoitetaan purppura-valkoinen ja kasvin korkeudeksi 50-60 cm.


Tämän olen hankkinut taimena 2004, ja siirtänyt nykyiseen paikkaansa 2009. Se kukkii yleensä runsaasti ja korkeus on vaihdellut 70 cm:stä jopa 120 cm:iin.


Tuo purppuran ja valkoisen raja on välillä selkeämpi, välillä taas häivytetty, kuten tänä kesänä näyttää olevan.

Aquilegia fragrans, Tuoksuakileija

Aquilegia fragrans, Tuoksuakileija
Kesän 2012 kukkija nro 10

Tuoksuakileijan olen kasvattanut muutama vuosi sitten siemenestä.  Sen korkeudeksi ilmoitetaan 40-50 cm. Itselläni se on jopa 130 cm korkea ja lehdistökin alaosastaan on valtavan leveä.

Tuoksu on mieto ja miellyttävä; tarkkanenäisten asiantuntijoiden mukaan se tuoksuu vihreältä omenalta, jossa on aavistus kissanpissaa. Onneksi minulla ei ole noin tarkka nenä. Minusta tuoksu on neilikkainen, tai joidenkin muiden mielestä makean parfyyminen.

Fragrans kasvaa villinä kahdentuhannenviidensadan metrin korkeudessa Himalajalla.

Faktat Karin Berglundin toimittamasta kirjasta Unelmien kotipuutarha(Otava 1996).

Aquilegia "Juurakon Hulda"

Aquilegia "Juurakon Hulda"
Kesän 2012 kukkija nro 9

Katsokaa viereisen kuvan kukasta henkivää luonnollista viattomuutta, väkevää voimaa, hieman karkeaa juurevuutta, tahdonlujuutta ja päämäärätietoisuutta - se on Juurakon Hulda.

Hulda ei mene lauman mukana, vaan kulkee omia teitään omien arvojensa ja tavoitteidensa mukaisesti.






Tämän risteymän äiti on Aquilegia chrysantha "Yellow Queen".
Äidiltään se on perinyt kukan jalon muodon pitkine kannuksineen.

Isän perintötekijöiden on täytynyt olla vallitsevia värin suhteen,
sillä se äidin keltainen väri on hävinnyt kokonaan.
Mutta ... hyvänen aika sentään ... pihapiirissä ei ole ainoatakaan valkolila -väristä isäkandidaattia. Isiä on siis kaksi, kaksi ... vähintään  -  Voi Taivas!

                                                                               

Aquilegia x hybrida "Green Apples"

Aquilegia x hybrida "Green Apples"
Kesän 2012 kukkija nro 8

Tämän kasvin tarina alkaa vuodenvaihteesta 2004/2005, jolloin siemenet tilasin ja kevään 2005 aikana niistä kasvatin muutaman taimen. Yksi niistä jäi itselleni ja se kasvoi yhdellä entisistä puutarhoistani. Syksyllä 2009 halkaisin juuripaakun lapion avulla puoliksi, ja toin toisen puolikkaan tänne nykyiseen pihaani. Heti seuraavana kesänä se kukki erittäin runsaasti, ja näyttää jatkavan samaan malliin tänäkin kesänä.

Kukissa oli ensimmäisinä vuosina hieman vihertävyyttä, mutta ei enää viime vuosina. Missä lie vihreät omenat? Nyt siis vihertävyyttä ei ole tuoreissa kukissakaan, ne ovat heti alusta alkaen ihan valkoisia.

En oikeastaan osaa sanoa, että millä tavalla tämä kukka eroaa tavallisesta valkoisesta lehtoakileijasta.
No, lehtiruusuke ja kukkavarret ovat kyllä mahtavia, parhaimmillaan kasvi on yltänyt metrin korkeuteen.

Tulokkaat teini-ikään

Tämän kevään/kesän  uudet kasvatettavat ovat päässeet teini-ikään; hummailevat mielellään yökaudet ulkona. 

Itse asiassa niiden aikuisuuskin koittaa muutaman päivän päästä, kun istutan ne maahan. Jokainen taimi saa oman pienen maapalasensa, jotta voi täyttää oman tehtävänsä tässä maailmassa. Ja niiden tehtävä on tuottaa kauneutta ja iloa ympärilleen.

Aquilegia "Tower Light Blue" -taimia on yhdeksän kappaletta, eli saan niistä ihan mukavan kokoisen alueen.

Mutta Aquilegia vulgaris "Pompons"ien kanssa minulla on ollut ongelmia. Taimia oli alunperin melkein 30 kpl, mutta jostain käsittämättömästä syystä niitä on vain ruskistunut ja kuollut, toinen toisensa perään, aivankuin joku epidemia, joka ei kuitenkaan ole iskenyt samalla lailla hoidettuihin Tower Light Blue -taimiin.

Teinkin juuri nyt päätöksen.

Lopetan yrittämästäkään mitään yhteistyötä tuon kyseisen lajikkeen kanssa.

Sentäs olen vuodesta 2004 alkaen yrittänyt. 2004 tuli myös taimia, mutta jo parin vuoden kuluttua kaikki kasvit olivat kuolleet tai muuten vain hävinneet. 2010 ei ainutkaan siemen suostunut itämään. Ja nyt 2012 liuta lupaavia taimenalkuja, joista yksi puolikuollut on jäljellä.

Kiitos Aquilegia vulgaris "Pompons" ja hyvää jatkoa!

Olet vapaa minun puolesta rönsyilemään vaikka minne!

Tänne meille ei enää tarvitse tulla!

Aquilegia skinneri "Tequila Sunrise"

Aquilegia skinneri "Tequila Sunrise"
Kesän 2012 kukkija nro 7

Skinnerit eli Meksikonakileijat kukkivat ensimmäistä kertaa nykyisessä puutarhassani. Kasvatin ne siemenistä viime kevänä. Aiemmin toisaalla minulla on niitä ollut, ja siksi teki niitä mieli nytkin. 


Kasvi on noin 45 cm korkea. Niiden aiempien skinnereiden kukat olivat selkeämmin joulunpunaisia yksivärisempiä, alushame oranssisempi. Mutta näissä nykyisissä on enemmän vivahteita; erilaisia punaisen sävyjä, keltaista ja jopa koristeellista vihreää. Aika näpsäkän näköinen neito!

Samasta siemenpussista eli siis samaa alkuperäistä Aquilegia skinneri "Tequila Sunrise"a ovat nämäkin yksilöt.

Aquilegia "Sauli Niinistö"

        

Aquilegia "Sauli Niinistö"
Kesän 2012 kukkija nro 6

Blogini tekstissä  Presidenttiakileijat                   4. helmikuuta 2012  lupasin  nimetä kesän 2012 komeimman uuden risteymän tasavaltamme tulevan presidentin mukaan. Silloin oli vasta presidentinvaalien äänestys käynnissä.

Valintani perusta on nyt kokonaisuus, ei niinkään kukan värien loistokkuus tai hienous. Tämä yksilö kasvaa lemmikkiensä ympäröimänä ja Pohjolan Kuningatar -ruusujen vieressä talon pääportaikon juurella.

Sen lehdistö on hyvin vankkaa ja väriltään syvän sammalenvihreää.
Koko kasvin korkeus on noin 80 cm.

Kasvin tämänhetkisestä neljästä kukkavarresta kolme aukoo oikeanpuoleisen kuvan näköisiä kukkia. Mutta se neljäs kukkavarsi kantaa osittain clematistyyppisiä kukintoja, joissa on vain yksi tai kaksi kannusta. Kukat eivät näytä tuholaisten tekemältä taiteelta; jotkutko perintötekijät muotoilevat noita komistuksia?

Värit ovat suurinpiirtein samanlaiset kummissakin kukissa; hentoa  lilaa päällyshame, alushame vaaleampaa  lilaa. Joidenkin ulompien kehälehtien kärjissä on vihreät pilkut.

Joskus olen nähnyt jonkun kuvaavan akileijankukkaa linturykelmäksi.
Eikös vaan tuo vasemmanpuoleinen kukka näytä siltä, että siinä on ylväs lintu ylitse muiden; katselee alaspäin valtakuntaansa.

Aquilegia cultorum "Maxi"

Aquilegia cultorum "Maxi"
Kesän 2012 kukkija nro 5

Olen hankkinut tämän kasvin valmiina taimena 2007. Sen korkeudeksi on ilmoitettu 40 - 60 cm ja kukan väriksi keltainen.

Kukka on hennon keltainen, alushame hieman keltaisempi. Hieman punertavaa väriä on nähtävissä joissakin kukan kohdissa. Vanhetessaan kukka vaalenee, ja lopulta kaikki kukat näyttävät luonnon valkoisen värisiltä. Kukka on iso ja pitkäkannuksinen, kukan kokonaispituus on 8 cm. Koko kasvin korkeus kukkamaallani on noin 70 cm.

Toisesta tietämästäni keltaisesta akileijasta Aquilegia chrysantha "Yellow Queen"sta tämä Maxi eroaa tuolla kukan värillä; Maxilla se on haaleampi keltainen, ja Yellow Queen ei vanhetessaan haalistu vaan säilyy kirkkaan keltaisena.
Lisäksi Maxin lehdistössä on tummemman vihreän lisäksi tummaa lilaa, Queenin lehdistö on kokonaan heleän raikkaan vihreä. Ja lehtien muodon sormiliuskaisuus  on ohuempaa Maxilla eli lehdet vaikuttavat pitsimäisemmiltä.

Maxi on yksi pisimpään kukkijoista; eräänä kesänä se kukki vielä syyskuun alussa.

Muuten, tämä lajike on se toinen akileijakokoelman röhnöttäjä, ei se pahin, mutta toiseksi pahin; maa vetää puoleensa hieman kiemuraisesti kasvavia kukkavarsia ennenkuin niitä ehtii tukemaan.                                              

Akileijan kukkavarsien tukeminen

Lyhyempien eli alle 40 - 60 cm:ä korkeiden kukkavarsien tukeminen on tarpeetonta, ne pysyvät pystyssä itsestään. Mutta noiden korkeampien kanssa täytyy tukemisen tarvetta miettiä. Jos haluaa, että kunkin lehtiruusukkeen kukkavarret pysyvät kauniisti yhdessä suorassa nipussa, niin silloin ainakin kannattaa varret tukea hyvin.

Joissakin lajikkeissa on hyvin vankan oloiset varret, ja taidan jättää ne tukematta.

Joidenkin lajikkeiden kukkavarsien kasvutapa on tukemisen kannalta hankala. Varret eivät kasva suoraan, vaan lähtevät heti tyvestä kiemurtelemaan ties minne. Minulla on tuossa mielessä yksi tosi paha lajike, jonka nimestä olen varma vasta sitten, kun se avaa kukintonsa. Sen jokaikinen kukkavarsi lähtee heti mutkittelemaan, ja kaikki eri suuntiin. Joten siinä vaiheessa kun perenna- tai pensastukien kanssa lähestyn sitä, niin kukkavarsia ei enää saa millään yhteen suoraan nippuun. Lopputulos on kumman käkkyräinen kokoelma kukkavarsia, joista ei voi olla varma, että pitääkö tuet ne paikallaan, vai karkaileeko ne kuitenkin kohti maanpintaa. Tällainen laji tarvitsisi sen henkilökohtaisen kouluavustajan jo päiväkoti-ikäisenä ja kaikki muut erityistuet siihen vielä päälle.

Minulla on pieni akileija-alue, johon olen koonnut yksittäisiä eri lajin kasveja. Siinä on noin kymmenen eri lajia.
Vuodesta toiseen toistuu sama näytelmä kukkavarsien kanssa. Siinä vaiheessa, kun enemmistö varsista ottaa pituutta ryhdikkään suorasti, niin siellä takanurkassa tämä em. yksilö ja eräs toinen oikeassa etukulmassa jo röhnöttävät rähmällään maassa.

Mutta nuo "kunnollisesti" kasvavat...
Ehkä kuitenkin vielä,
niin sittenkin jos,
joo kyllä,
taidan vielä kuitenkin tukea niitäkin vankan oloisia korkeita kukkavarsia.
En kuitenkaan ole sitten passissa tukieni kanssa, kun se kesämyrsky tulee!

Aquilegia "MiniLilian"

Aquilegia "MiniLilian"
Kesän 2012 kukkija nro 4

Tämä on joku risteymä, jolla on todella pikkuruiset kukat; noin 1,5 -2 cm kokoiset. Muuten kasvi on kooltaan noin 40 cm. 
Miltähän emolta se on tuon kukan pikkuruisuuden perinyt? Kuinkahan pitkän matkan jonkun pörriäisen turkissa siitepöly pysyy mukana?
Pihan toisella laidalla ja talon toisella puolella kasvavissa Aquilegia viridiflora "Chocolate Soldier"ssa on yhtä pienet kukat, voisiko se olla tämän MiniLilianin toinen vanhempi?

Aquilegia "Tyri"

Aquilegia "Tyri"
Kesän 2012 kukkija nro 3

Tämä neitokainenpa onkin haaveilevan ujo kukinnassaan. Tämän kasvin taimen olen hankkinut toukokuussa 2010 Tyrin kukkamarkkinoilta. Se on kasvamassa vähän huonossa paikassa; liian savisessa rinteessä, joten se on kokonaisuudessaan hyvin pieni ja näyttää tekevän tänä kesänä vain yhden kukan parikymmensenttisen kukkavarren päähän.

PS. Kaikki akileijojeni nimet eivät ole oikeita virallisia nimiä. Jos en tiedä jonkun lajin oikeaa nimeä, ja jos se ei ole erittäin helposti määritettävissä, niin mieluusti annan sille itse nimen, vähän niinkuin työnimeksi. Nimittely on niin hauskaa, etten oikeasti edes yritä päätellä lajin oikeaa nimeä.

Saksassa ja Tanskassa tanssiaiset jo täydessä vauhdissa

Akileijojen kukinta mm. Saksassa ja Tanskassa on jo runsaimmillaan.

Saksalainen akileijaharrastaja blogissaan  jo 13.5.2012 esittelee hienoja lajikkeitaan otsikolla Akelei - Tänzerin im Garten.

Ja tanskalainen Susanne Irming on kuvannut omia oikein ryöppyäviä akileijojaan tekstissä 31.5.2012 otsikolla Et hav af Akelejer.

Aquilegia sibirica "Siperianakileija"

Aquilegia sibirica
Kesän 2012 kukkija nro 2

Siperianakileijan sanotaan olevan sinikeltainen kukaltaan, ja kasvin korkeudeksi kerrotaan 40 cm.

Tämä oma kasvini on hankittu taimena kuusi vuotta sitten. Sen korkeus on noin 70 cm.

Kukan viisi ulompaa kehälehteä ovat heleän siniset ja viisi sisempää mesikannusta ovat aluksi vaaleankeltaiset, mutta kukan avauduttua ne muuttuvat valkoisiksi.

Lehdistö on muodoltaan akileijoille tyypillinen ja väriltään vaalean/keskivihreä.

Kesän 2012 tulokkaat

Aquilegia vulgaris "Pompons"it ovat päässeet siihen ikään,
että voivat viettää päivät ulkona ilman aikuisten valvontaa.
Mutta sisälle kotiin on tultava viimeistään klo 22.

Sen sijaan Aquilegia "Tower Light Blue"t ovat vielä vauvalassa
nauttimassa auringonvalosta ikkunan läpi.

                                       Olen harjoittanut itsearviointia kasvattajana. 

                             Olen pelännyt olleeni myöhäisherännäinen ja liian ylihuolehtiva.
                                            Mutta luulenpa, etten olekaan ollut. 

                               Taimista ei ole päässyt kasvamaan liian honteloita. 

Ja ne ehtivät riittävästi kasvaa, kunnes Juhannuksen tienoilla istutan ne maahan omaan kukkapenkkiinsä.                            Syksyyn mennessä ne ovat ehtineet kasvaa sen verran, että selviävät hyvin talvesta ja kukkivat jo ensi kesänä. 

                                                           Hiljaa hyvä tulee!!!

Aquilegia viridiflora "Chocolate Soldier"

                                                                                           
                                                                  Tämän kevään ensimmäista kukkijaa minulla on kaksi yksilöä, joissa on hieman erilaiset värisävyt; toinen on selvästi vihreämpi versio. Molempien pitäisi olla tuota Suklaasotilasta. Minulla on aikoinaan ollut viridifloraa ilman tuota soturi -lisämäärettä, ja se näytti samalta kuin tuo vasemmanpuoleinen kukka.

Kukat ovat pieniä, vain 1,5 - 2 cm korkeita. Ja kukkavarretkin ovat vain noin 15 cm pitkiä. Lehdistö on tummanvihreää, ehkä aavistuksen sinivihreää, ja muodoltaan lehdet ovat tavallista koristeellisemmat, pitsimäiset.

Lainaan jälleen  Karin Berglundin kirjaa Unelmien kotipuutarha(Otava 1996).
"Aquilegia viridiflora lienee erikoisin ja ehkä kaunein kaikista akileijoista. Se on itäaasialainen laji, joka on peräisin muun muassa Altai -vuoristosta. Sen jokainen yksityiskohta on hienostunut. Tuoksuva kukka on mustanruskea ja sen pitkät kaarevat kannukset ovat vaalean jadenvihreitä. Nuokkuvat heteet ovat kuin sievä keltainen tupsu."

Tämä akileija on kallein aarteeni.
Pidän sitä ehdottomasti kauneimpana  ja hienoimpana akileijana.

Kenen hampaan jäljet???

                Enpä aiemmin ollut tajunnutkaan,
         kuinka moni on akileijoistani kiinnostunut!!!

Akileijanäkämäsääsket ovat todennäköisesti jo järjestäytyneet lähistölle ja pitävät valmennuskursseja uusille sukupolville nuppuun hyökkäämistekniikoista.

Sitten ne pikkukotilot, joista olen aiemmin kirjoittanut. Ne tykkäävät möyhentää ihan lehtiruusukkeen tyvessä ja kipristellä samalla lehtiä.

Ja nyt tämä.
Joku käy pureskelemassa isojen lehtien reunoja.
Kuka uskaltaa tehdä tuota?!?
Paras laittaa tunnustusviestiä tulemaan.
Käyn vaikka kaikkien Suomen hammaslääkäreiden arkistot läpi,
mutta tulen syyllisen löytämään !!!

Kurekell -tuliaiset Virosta

Aquilegia flabellata var. pumila 'Hiigelõis'Tarton eteläpuolella sijaitsevasta Sulev Savisaaren puutarhasta sain ostaa tällaisen japaninakileijan. Kotisivuillaan Savisaar esittelee tarkemmin kasvia näin: Named by Arnold Hannust 1994; spont. mountains Sakhalin, Tomari, collector Yuri Uspenski 1984, jaapani kurekell 'Hiigelõis'. 30 cm. Poolvari. Parasniiske muld.
Sulev Savisaar on erilaisten sipulikasvien asiantuntija ja keräilijä. Hän on kirjoittanut myös kolme merkittävää kirjaa sipulikukista. Mitään niistä ei ole vielä suomennettu.
Akileijat ovat siis sivuosassa hänen puutarhassaan.

Tyrin kukkamarkkinoilta eilen ostin kolme akileijaa. Tuon viereisen kuvan näköisen lajikkeen olen ostanut sieltä pari vuotta sitten, mutta se kasvaa nyt jotenkin kituliaasti, joten ostin uuden. Sille aiemmalle annoin nimeksi Aquilegia "Tyri", olkoon tämän uuden ja myös nimettömänä ostetun nimi Aquilegia "Tyri II".     

Tämän akileijan myyneen rouvan kirjoittamassa nimikyltissä luki: Kurekell Täidisöieline pysik, körgus 70-80 cm.
Eli kysymyksessä on hyvin kerrannaisella kukalla varustettu lajike, kukka oli kyltin kuvassa hennon vaalea.
Koska nimikyltissä ei tainnut siis olla varsinaista lajikkeen nimeä,
niin nautiskelen taas nimeämisen riemusta.
Olkoon tämän lajikkeen nimi
Aquilegia "Tyrin tyllihame".

Tälläkään sulottarella ei ollut esillä nimeä.
Se muistuttaa kovasti "Lime Sorbet"ia, on vain enemmän keltaisenvihertävä.
 Korkeudeltaan on noin 60 cm.
Nimensä olkoon:
Aquilegia "Lime ViherPörrö".

                                                                  

Ensimmäiset kukkavarret ja nuput

Aquilegia sibirica "Siperianakileija"
ennätti jälleen ensimmäisenä  kasvattamaan kukkavarret.

Mutta tarkempi tarkastelu osoittikin, että
 Aquilegia viridiflora "Chocolate Soldier"lla
 olikin jo pidemmälle kehittyneet nuput, tai kukat melkein jo avautumassa.
Se voitti siis tämän kesän ensimmäisen kukkijan palkinnon!

Kuvatutkielma lehtiruusukkeista

                                                                                                             

Aquilegia -blogit III

Tässäpä kolme kunniamaininnan arvoista ja kriteerit (kts. Aquilegia -blogit huhtikuu 2012) täyttävää blogia.

A q u i l e g i a  -  Akileijoja arvostavia ja ylistäviä blogeja

1. Akileijat - nuo hurmaavat viettelijättäret         liitetty listalle 14.4.2012

2. Quun puutarha                                                  liitetty listalle 15.4.2012

3. Morsingon pihalta                                              liitetty listalle 15.4.2012

4. Akelejer og andet                                               liitetty listalle 24.4.2012

5. Akleja                                                                  liitetty listalle 24.4.2012

6. Puoli kuuta peipposesta                                     liitetty listalle 24.4.2012
7. Mine planter                                                       liitetty listalle   6.5.2012
8. Neuer Gartentraum                                           liitetty listalle   6.5.2012
9. Jaskan puutarha Jaska´s Garden                     liitetty listalle   6.5.2012

Mine planter  -perustelut

• blogi sisältää 18 akileijalajiketta kuvineen ja lyhyine esittelyineen
• joukossa on erikoisia risteytyksiä
• Aquilegia viridiflora Chocolate Soldier näyttää olevan lähellä bloggaajan sydäntä

Neuer Gartentraum  -perustelut

• tunnisteissa löytyy Akelei
• viisi tai enemmän tekstiä akileijoista
• kauniita kuvia

Jaskan puutarha Jaska´s Garden  -perustelut

• tunnisteissa löytyy akileija
• viisi tai enemmän tekstiä akileijoista
• kivoja kuvia

Hyökkäys puun takaa

Juuri kun olin tottunut ajatukseen, että tulee kesä ja akileijanäkämäsääsket,
niin ilmaantui uusi yllättävä vihollinen.



Aquilegia skinnerin lehtiruusukkeet olivat oudon näköisiä; toisaalta joissakin lehdissä oli mustia laikkuja, jotkin lehdet taas jotenkin rypistyneitä vaaleita ja hapantuneita. Tutkin lehtiruusuketta. Näin ensin jonkin madon näköisen. Mutta sitten huomasin, että ruusukkeessa oli lukuisia pieniä kotiloita, joiden sisältä ilmeisesti nuo madot olivat ryömineet. Keräsin yhden lehtiruusukkeen sisältä tuon viereisen kuvan pikkuveijarit. Kotilot olivat kooltaan 2 - 5 mm.

Keitä ne oikein ovat, ja mistä ovat tulleet???
Ovatko peruskotilon pikkuruisia alkuja,
vai spesifejä skinnerikotiloita tai akileijakotiloita?
Niitä onneksi on näkynyt toistaiseksi vain skinnereissä,
ja onneksi ainakin vielä näyttää siltä,
että kotilot eivät pysty tappamaan lehtiruusuketta,
vaikka melko vioittuneelta se näyttääkin.

Välitöntä hengenvaaraa ei siis näytä olevan, mutta seuranta on kuitenkin tarpeen.

Aquilegia - veden keräilijä

Aquilegia - veden keräilijä
Kauniita, kauniita, kimaltelevia vesihelmiä!

Tämän tekstin tiedot olen noukkinut  listoillani olevasta Akleja  –blogista/Aquilegia/Historik (http://www.blogg.akleja.org ).Sen kirjoittajan löytämien tietojen mukaan aquilegia -nimi voisi tulla sanoista aqua = vesi ja legio = kerätä. Eli akileija on kukka, joka osaa keräillä vettä lehtiinsä ja kukkiinsa.

Tämä akileija on pyydystänyt oikean timantin.

Toinen aquilegia -nimen selitys on…

... aquila = örn, från de krökta sporrarna som liknar örnklor.

(suora lainaus em. blogista)

…että  akileijan kaarevat kannukset muistuttavat kotkankynsiä.