Lyhyempien eli alle 40 - 60 cm:ä korkeiden kukkavarsien tukeminen on tarpeetonta, ne pysyvät pystyssä itsestään. Mutta noiden korkeampien kanssa täytyy tukemisen tarvetta miettiä. Jos haluaa, että kunkin lehtiruusukkeen kukkavarret pysyvät kauniisti yhdessä suorassa nipussa, niin silloin ainakin kannattaa varret tukea hyvin.
Joissakin lajikkeissa on hyvin vankan oloiset varret, ja taidan jättää ne tukematta.
Joidenkin lajikkeiden kukkavarsien kasvutapa on tukemisen kannalta hankala. Varret eivät kasva suoraan, vaan lähtevät heti tyvestä kiemurtelemaan ties minne. Minulla on tuossa mielessä yksi tosi paha lajike, jonka nimestä olen varma vasta sitten, kun se avaa kukintonsa. Sen jokaikinen kukkavarsi lähtee heti mutkittelemaan, ja kaikki eri suuntiin. Joten siinä vaiheessa kun perenna- tai pensastukien kanssa lähestyn sitä, niin kukkavarsia ei enää saa millään yhteen suoraan nippuun. Lopputulos on kumman käkkyräinen kokoelma kukkavarsia, joista ei voi olla varma, että pitääkö tuet ne paikallaan, vai karkaileeko ne kuitenkin kohti maanpintaa. Tällainen laji tarvitsisi sen henkilökohtaisen kouluavustajan jo päiväkoti-ikäisenä ja kaikki muut erityistuet siihen vielä päälle.
Minulla on pieni akileija-alue, johon olen koonnut yksittäisiä eri lajin kasveja. Siinä on noin kymmenen eri lajia.
Vuodesta toiseen toistuu sama näytelmä kukkavarsien kanssa. Siinä vaiheessa, kun enemmistö varsista ottaa pituutta ryhdikkään suorasti, niin siellä takanurkassa tämä em. yksilö ja eräs toinen oikeassa etukulmassa jo röhnöttävät rähmällään maassa.
Mutta nuo "kunnollisesti" kasvavat...
Ehkä kuitenkin vielä,
niin sittenkin jos,
joo kyllä,
taidan vielä kuitenkin tukea niitäkin vankan oloisia korkeita kukkavarsia.
En kuitenkaan ole sitten passissa tukieni kanssa, kun se kesämyrsky tulee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.