Lehtokotilo,mene pois akileijapihaltamme!
Olin tänä keväänä aiemmin nähnyt kaupunkilaisessa puistossa tällaisiä jättikotiloita, joiden läpimitta oli noin kolme senttimetriä.
Ajattelin, että huh huh, onneksi maalla on vain niitä pieniä pikkuruisia kotiloita, jotka viime keväänä muutamaa akileijan lehtiruusuketta vioittivat ihan pienen pienellä nakertelullaan.
Mitä eilen näinkään?! Julkeasti ihan keskellä avointa pihaa mateli tuollainen jättikotilo. Hui kauhistus!
Myöhemmin näin muutaman lisää, ne olivat sellaisia keskikokoisia.
Toivottavasti ne ehtivät elämänsä viimeisinä sekuntteina viestittämään kavereilleen, että tälle pihalle ei kannata tulla. Nehän rouskuttaisivat hetkessä niin akileijat kuin muutkin kasvit olemattomiin.
Pelkäänpä pahoin, että niin halutessaan nuo kotilot voittavat tämän kisan. Seuraavaksi joku lehtokotilo koputtaa oveen ja pyytää päästä kirjoittamaan oman näkemyksensä tähän blogiin.
Ne oikeasti näyttävät pystyvän vaikka mihin. Tavoitin äsken yhden kotilon neljänneltä portaalta, siis maasta laskettuna neljänneltä porrasaskelmalta ylöspäin. Ei olisi ollut enää pitkä matka sisälle. Kameraani en ainakaan lainaa niille.
Tää oli hauska! Mutta lehtokotilot on yököttäviä ja harmillisia. Keräilin nitä yhtenä kesänä satoja ja nyt on ollut vähän vähemmän näkyvissä.
VastaaPoistaKiitos Tuulia! Keräilitkö niitä ämpäriin? Miten pystyit? Kun googletin lehtokotilon, niin siellä oli aika karmeita kuvia; ämpäri täynnä lehtokotiloita. Kääk!
VastaaPoistaHei! Aivan ensiksi on sanottava, että sinulla on aivan ihania lähikuvia akleijoistasi. Kauniinpaa kukkaa saa etsiä etsimällä kuin ne ovat.
VastaaPoista.. ja noista limanuljakkeista. Hyi kamala sentään jos niitä alkaa tulla. Minä löysin pari viikkoa sitten kukanvarresta pienen etanan kotilon kanssa ja naapuri lievensi tuskaani kertomalla, että se ei ollut tuo vaarallinen tapaus. No toivottavasti ei ollut vain sen pentu. Minä jo julistin melkein hätätilan pihalle ja hain ämpärin mihin laitoin tuhkaa ja hukutin sen sinne. Onneksi ei ole enempää näkynyt ainakaan toistaiseksi.
Kiitos Eija, minun mielestä vain lähikuvista näkee akileijojen hienostuneet piirteet ja yksityiskohdat. Arvostan palautettasi, koska olen nähnyt blogisi upeat, taiteelliset ammattikuvaajamaiset kuvat!
PoistaSitä paitsi kirjoitat hauskasti! Lehtokotiloihin suhtautumisessa ainoa järkevä keino lieneekin huumori. Itsekään en niitä ihan vilisemällä näe, mutta kun kävelen kukkapenkin keskellä, niin kumpparin alla rouskuu ja poksahtelee niin kuin riisimurot, mitä siellä lie...