Kaikki akileijamme ovat maahanmuuttajia. No, lehtoakileijan(Aquilegia vulgaris) perusmuodon sanotaan selviävän luonnonvaraisena Suomessa, mutta se on kuitenkin todennäköisesti kukkapenkeistä loikkinut karkulainen.
Minua ei voitane siis pitää syrjintää harjoittavana ihmisenä, kun nostan jalustalle maahanmuuttajat ja karkulaiset!
Alppiakileija(Aquilegia alpina) kasvaa villinä alppiniityillä Keski-Euroopassa. Sieltä Alppien rinteiltä on kotoisin myös Sysiakileija(Aquilegia vulgaris subsp. atrata). Pohjois-Italiasta on taivaltanut Kivikkoakileija(Aquilegia einseleana).
Pohjois-Amerikasta kerrotaan tänne meille matkustaneen Kanadanakileijan(Aquilegia canadensis) ja Tuliakileijan(Aquilegia formosa). Kulta-akileija(Aquilegia chrysantha) kasvaa villinä kosteilla paikoilla Meksikon ja läntisen Pohjois-Amerikan vuoristoissa.
Aasiasta ovat monet lajit kotoisin. Itä-Aasiasta Altai-vuoristosta tulee Aquilegia viridiflora. Tuoksuakileija(Aquilegia fragrans) kasvaa villinä Himalajalla kahdentuhannenviidensadan metrin korkeudessa. Japaninakileijan(Aquilegia flabellata) lähtömaan arvaattekin. Keski-Aasiasta mainitaan Kotkanakileijan(Aquilegia glandulosa) olevan kotoisin ja Aasiasta tulee myös Perhoakileija(Aquilegia glandulosa var. jucunda).
Tässä sitä olisi haasteellisia matkakohteita Suomen Akileijaharrastajien Yhdistykselle, sitten kun sellainen perustetaan. Vaelluskamppeet mukaan, ja kiipeilemään vuoristoon. Oikeasti voin kuvitella, miten järisyttävän onnellinen hetki olisi se, kun seurue löytäisi pitkän taivalluksen jälkeen villinä kasvavaa omaa suosikkiakileijaa.
Lähteinä tässä tekstissä olen käyttänyt kahta puutarhakirjaa:
Berglund Karin(toim.), Unelmien kotipuutarha. Otava 1998.
Riikonen Antti, Suomalainen perennakäsikirja. WSOY 2001.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.