Kaikki akileijani ovat nyt hyvin peitelty; kylmyys ja pimeys voi tulla.
Suurimmasta osasta akileijapuskia olen leikannut kukkavarret poikki, joten niistä täytyi huolella katsoa, että onttoja kukkavarrentynkiä ei ollut sojottamassa kohti taivasta ja siis myös kohti sadetta, jolloin ne mehupillin tavoin imisivät veden kasvin juuristoon. Talvella jäätyessään tuo vesi saattaisi tappaa kasvin. Joten noiden leikattujen yksilöiden kukkavarren pätkät taittelin maata pitkin ennenkuin kasasin päälle kerroksen haravoituja lehtiä.
Leikkaamattomat akileijat suojasin myös lehtimoskalla.
Keväällä valon ja lämmön herätellessä akileijat uudet lehtiruusukkeet puskevat itsensä tuon maatuneen lehtiaineksen läpi pintaan. Lehtimoska antaa lannoitetta ja estää rikkaruohoja kasvamasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.