Risteyttämisyritys; jännittävää sadonkorjuuta ja odotusta!

Innostuin tänä kesänä kokeilemaan omien risteytysten luomista.

Kuvassa Iso Violaan, joka on tahaton risteymä itsekin, on menossa punaoranssisen skinnerin siitepölyä.
Sen lähes kypsää siemenkotaa en ole vielä avannut, mutta näyttää siltä, että muutama siemen siinä saattaisi olla.

Sadonkorjuun olen tehnyt jo Firecrackerista, johon pensselöin viridifloraa. Siitä sain noin 30 siementä.
Ne ovat kylläkin lituskaisen oloisia, ei sellaisia pulleita kiiltäviä, joten ehkä eivät olekaan kasvukelpoisia?!
Olisivat vaan!

Kukka oli suhteellisen tuore, kun toisen lajin siitepölyä siihen pensselöin. Sen jälkeen peittelin sen sideharsolla, jotta pörriäiset eivät ainakaan enää sen jälkeen pääse kuljettamaan muita siitepölyjä sinne.

Itsestään ilmaantuneita risteytymiä tutkaillessani olen tullut siihen amatöörimäiseen johtopäätökseen, että kukan muoto ja koko periytyvät useasti emolta. Siksipä valitsin tietyt kukinnot kohteiksi, joihin sitten mieluisimpia värejä omaavan kukan siitepölyä siirsin.

Kolmea muutakin yhdistelmää yritin saada aikaiseksi, mutta niiden tie pättyi jo tuonne sideharson sisään. Ne eivät jostain syystä kehittäneet ollenkaan siemeniä. Olinkohan liian tehoton hedelmöittäjä? Mätänikö sideharson sisus sateissa, eikä siksi tullut siemeniä? Sen virheen nimittäin ainakin tein, että en purkanut sideharsotöppöstä kukan päästyä siemenkotavaiheeseen. Ajattelin, etteivät vaan arvokkaat siemenet varise maahan. No, ei ne olisi varisseet vielä tänä päivänäkään kesän tuulista ja sateista huolimatta.

Jos nyt siis sain aikaiseksi lisääntymiskelpoisia siemeniä, niin lopputuloksen näen kesällä 2014!
Monta mutkaa vielä matkassa on; itävätkö siemenet, säilyvätkö taimet hengissä, selviävätkö ensimmäisen talven yli, kukkivatko sitten 2014 ja vielä; ovatko risteytyneet haluamallani tavalla, vai jollakin ihan muulla.

Tulevana kesänä laitan uudet risteytysviritelmät ja -prosessit taas alulleen.
Jännittävää odottamista!