Suhde alkoi kehkeytyä, kun sain mieheni veljen vaimolta 22.9.2001 akileijansiemeniä. Pitelin niitä hämmentyneenä käsissäni , enkä vielä silloin tiennyt mitä kaikkea ne elämässäni muuttavat. Sen jälkeen on ehtinyt tapahtua vaikka mitä...
Odottelen postissa Aquilegia vulgaris "Pompons" -siemeniä. Ne ja Aquilegia "Tower Light Blue" -siemenet laitan talvikäsittelyyn tässä lähiviikkoina.
Karin Berglund toimittamassaan Unelmien kotipuutarha -kirjassa(1996) kirjoittaa aivan valloittavasti hylättynä olleesta puutarhasta, jossa mylläyksen jälkeisenä ensimmäisenä kesänä kasvoi kaikkialla illakkoa, toisena kesänä sormustinkukkia, mutta sitten - ah - "Kolmas kesä oli akileijojen. ...kaikissa vallatuissa kukkapenkeissä ja pienimmissäkin koloissa kukkivat akileijat. Useimmat olivat lyhytkannuksisia sinisiä, jotkut taas valkoisine alushameineen kaksivärisiä....Kukkivat akileijat olivat kuin maan, suorastaan taivaan lahjoja. Kaikkina rappion vuosina maassa olevat siemenet olivat odottaneet aikaansa ja ne itivät heti rikkaruohopeitteen harvennuttua."
Ilosanoma, jota haluaisin julistaa maailmalle kuuluu seuraavasti: akileijat ovat todella äärimmäisen hurmaavia viettelijättäriä, jotka kukkivat hyvällä hoidolla koko kesän toukokuusta jopa lokakuulle.
Voi, aivan ihana katkelma akileijoista, kyllä kuulostaa tutulta! Akileijoista on tulossa minunkin suosikkejani: ne menevät minne miellyttää ja risteytyvät keskenään miten huvittaa :). Ja itsepäinenkin kasvi se on, enää en tee sitä virhettä että yrittäisin siirtää täyskasvuista akileijaa kukkapenkkiin. Jatkossa kukkikoon akileijat siellä missä ne haluavat. Laitoin viime syksynä kukkapenkkiin akileija-siemensekoituksen, odotan innolla mitä sieltä ensi vuonna putkahtaa, tuskin ne täksi vuodeksi kukkaan ehtivät.
VastaaPoista